Polttoainehankinnasta Valpuriin - Ilmavoimien sodan ajan suunnitelmat 1950-luvulla
Kauppi, Ville (2019)
Kauppi, Ville
Sotataidon laitos
Sotahistoria
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 8
2019
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019082625634
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019082625634
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia Ilmavoimien keskeisimmät sodan ajan suunnitelmat olivat ja miten ne kehittyivät 1950-luvulla. Suunnitelmia tarkasteltiin ensisijaisesti Puolustusvoimissa laadittujen uhkamallien ja Ilmavoimien käytössä olevien resurssien näkö-kulmasta; kuinka realistisia suunnitelmat olivat sekä kuinka hyvin käytössä olevilla resursseilla pystyttiin vastaamaan tunnistettuihin uhkakuviin ja osoittamaan uskottavaa puolustusvalmiutta.
Tutkielma laadittiin laadullisen tutkimuksen periaatteiden mukaisesti. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Sisällönanalyysin avulla pyrittiin muodostamaan tutkittavasta ilmiöstä jäsennelty kuvaus, joka liittää tulokset tarkasteltavan ilmiön laajempaan kontekstiin sekä muihin tutkimustuloksiin. Kansallisarkiston kokoelmat muodostivat tutkielman kannalta tärkeimmän lähdeaineiston. Primäärilähteiden tietoa tuettiin ja elävöitettiin aihealuetta käsittelevillä kirjallisuuslähteillä.
Tilanne Suomessa 1950-luvulla oli ulko- ja sisäpoliittisesti haastava. Niukat taloudelliset resurssit sekä kehittämisen hitaus vaivasivat Ilmavoimia koko vuosikymmenen ajan. Ilmavoimissa kehittämisen painopiste oli 1950-luvulla valvonta- ja johtamisjärjestelmässä, mutta tulokset jäivät senkin osalta vaatimattomiksi. Ilmavoimien suunnitelmat perustuivat valtakunnallisiin puolustussuunnitelmiin. Virallisena uhkakuvana nähtiin Naton toteuttama laajamittainen hyökkäys. Keskeisimpinä sodan ajan suunnitelmina 1950-luvulla voidaan pitää vuonna 1952 julkaistua ”Polttoainehankintaa”, vuonna 1956 julkaistua ”Puvaa” sekä vuonna 1957 julkaistua ”Valpuria”. Polttoainehankinta ja Valpuri olivat laajamittaisia puolustussuunnitelmia, kun taas Puva käsitteli rajoitetuilla joukoilla tapahtuvaa, nopean tilannekehityksen toimintaa valtakunnan ”puolueettomuuden suojaamiseksi”.
Sotilaallisesta näkökulmasta Ilmavoimat ei kyennyt osoittamaan uskottavaa valmiutta 1950-luvulla. Laajamittaiset puolustussuunnitelmat olivat varsinkin sotamateriaalin osalta epärealistisia, eivätkä vastanneet sen ajan todellisia toimintamahdollisuuksia. Ilmavoimien saattaminen suunnitelmien edellyttämään valmiuteen olisi edellyttänyt pitkällä aikavälillä valtavia taloudellisia panostuksia. Suunnitelmat voidaankin nähdä sotilaspoliittisen merkityksensä lisäksi lähinnä visioina siitä, miten Ilmavoimat olisi ihannetilanteessa varustettu ja miten joukkoja sodan aikana käytettäisiin. Kokonaisuutena Valpuria voidaan pitää laadukkaampana ja yksityiskohtaisempana suunnitelmana kuin Polttoainehankintaa. Puva perustui paremmin olemassa oleviin resursseihin sekä joustavampaan toimintaan, ollen siten realistisempi kuin laajamittaiset puolustussuunnitelmat.
Tutkielma laadittiin laadullisen tutkimuksen periaatteiden mukaisesti. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Sisällönanalyysin avulla pyrittiin muodostamaan tutkittavasta ilmiöstä jäsennelty kuvaus, joka liittää tulokset tarkasteltavan ilmiön laajempaan kontekstiin sekä muihin tutkimustuloksiin. Kansallisarkiston kokoelmat muodostivat tutkielman kannalta tärkeimmän lähdeaineiston. Primäärilähteiden tietoa tuettiin ja elävöitettiin aihealuetta käsittelevillä kirjallisuuslähteillä.
Tilanne Suomessa 1950-luvulla oli ulko- ja sisäpoliittisesti haastava. Niukat taloudelliset resurssit sekä kehittämisen hitaus vaivasivat Ilmavoimia koko vuosikymmenen ajan. Ilmavoimissa kehittämisen painopiste oli 1950-luvulla valvonta- ja johtamisjärjestelmässä, mutta tulokset jäivät senkin osalta vaatimattomiksi. Ilmavoimien suunnitelmat perustuivat valtakunnallisiin puolustussuunnitelmiin. Virallisena uhkakuvana nähtiin Naton toteuttama laajamittainen hyökkäys. Keskeisimpinä sodan ajan suunnitelmina 1950-luvulla voidaan pitää vuonna 1952 julkaistua ”Polttoainehankintaa”, vuonna 1956 julkaistua ”Puvaa” sekä vuonna 1957 julkaistua ”Valpuria”. Polttoainehankinta ja Valpuri olivat laajamittaisia puolustussuunnitelmia, kun taas Puva käsitteli rajoitetuilla joukoilla tapahtuvaa, nopean tilannekehityksen toimintaa valtakunnan ”puolueettomuuden suojaamiseksi”.
Sotilaallisesta näkökulmasta Ilmavoimat ei kyennyt osoittamaan uskottavaa valmiutta 1950-luvulla. Laajamittaiset puolustussuunnitelmat olivat varsinkin sotamateriaalin osalta epärealistisia, eivätkä vastanneet sen ajan todellisia toimintamahdollisuuksia. Ilmavoimien saattaminen suunnitelmien edellyttämään valmiuteen olisi edellyttänyt pitkällä aikavälillä valtavia taloudellisia panostuksia. Suunnitelmat voidaankin nähdä sotilaspoliittisen merkityksensä lisäksi lähinnä visioina siitä, miten Ilmavoimat olisi ihannetilanteessa varustettu ja miten joukkoja sodan aikana käytettäisiin. Kokonaisuutena Valpuria voidaan pitää laadukkaampana ja yksityiskohtaisempana suunnitelmana kuin Polttoainehankintaa. Puva perustui paremmin olemassa oleviin resursseihin sekä joustavampaan toimintaan, ollen siten realistisempi kuin laajamittaiset puolustussuunnitelmat.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]