Muutos Suomen sotilaallisen kriisinhallinnan osallistumisprofiilissa 2000-luvulla
Forsberg, Eero (2019)
Forsberg, Eero
Sotataidon laitos
Strategia
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 8
2019
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019082625623
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019082625623
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee Suomen sotilaallisen kriisinhallinnan osallistumisprofiilissa tapahtunutta muutosta 2000-luvulla. Tutkimuksen aloittamiseen liittynyt keskeinen havainto oli, että Suomen osallistumisprofiilissa oli nähtävissä selvä jako: 2000-2013 Nato-painotteinen osal-listuminen ja 2014-2018 YK-painotteinen osallistuminen. Tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää, mitä keskeisiä syitä on löydettävissä Suomen sotilaallisen kriisinhallinnan osallistumisprofiilin muutokseen 2000-luvun aikana. Aiheen ajankohtaisuutta lisäsi huomio, että samalla kun Suomi on vähentänyt osallistumistaan Naton operaatioihin, Suomi on kuitenkin entisestään syventänyt kumppanuusyhteistyötä Naton kanssa.
Tutkimuksen aihe on rajattu käsittelemään Suomen kriisinhallintaosallistumista ulko- ja turvallisuuspoliittisella tasolla. Tutkimuksessa käsiteltävää aihetta tarkastellaan professori Henry Mintzbergin viiden P:n teoriamalliin sisältyvää ”suunnitellut ja kehittyvät strategiat” -mallia hyödyntämällä. Tämän mukaisesti tutkimuksen keskiössä ovat niin Suomen toteutunut kriisinhallintaosallistuminen kuin 2000-luvun hallituksien ulko- ja turvallisuuspoliittiset lin-jaukset erityisesti kriisinhallinnan painotuksien suhteen. Tutkimukseen valittu aineisto on käsitelty laadullisella tutkimusotteella ja sisällönanalyysillä.
Pääasiallinen tutkimusaineisto koostuu Suomen valtionhallinnon julkisista asiakirjoista. Suomen kriisinhallintaosallistumista analysoidaan ulkoministeriön kriisinhallintakatsauksien sekä valtioneuvoston selontekojen avulla. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä linjauksia kriisinhallinnan suhteen analysoidaan hallitusohjelmia, selontekoja, hallituksien esityksiä sekä ulkoasiainvaliokuntien lausuntoja hyödyntämällä. Aiheen käsittelyä laajennetaan lisäksi tarkastelemalla Suomen osallistumista kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön, erityisesti Naton rauhankumppanuuteen. Tämän aiheen analyysin keskiössä ovat ulkoministeriön laatimat muistiot valtionhallinnon osallistumisesta Naton kumppanuusyhteistyöhön.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että 2000-luvun aikana Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisista linjauksista on ollut havaittavissa eri hallituskausina omanlaisensa tahtotilat tietynlaiseen sotilaallisen kriisinhallinnan osallistumisprofiiliin. Kuitenkin ulkopuolelta tulleet tekijät ovat vaikuttaneet profiilin muotoutumiseen, eivätkä ne ole toteutuneet kokonaisuutena aivan sillä painotuksella kuin olisi ollut tarkoitus. Tämä johtopäätös koskee erityisesti pitkäjänteisintä Suomen linjausta: EU:n kriisinhallinnan painottaminen.
Tutkimuksen aihe on rajattu käsittelemään Suomen kriisinhallintaosallistumista ulko- ja turvallisuuspoliittisella tasolla. Tutkimuksessa käsiteltävää aihetta tarkastellaan professori Henry Mintzbergin viiden P:n teoriamalliin sisältyvää ”suunnitellut ja kehittyvät strategiat” -mallia hyödyntämällä. Tämän mukaisesti tutkimuksen keskiössä ovat niin Suomen toteutunut kriisinhallintaosallistuminen kuin 2000-luvun hallituksien ulko- ja turvallisuuspoliittiset lin-jaukset erityisesti kriisinhallinnan painotuksien suhteen. Tutkimukseen valittu aineisto on käsitelty laadullisella tutkimusotteella ja sisällönanalyysillä.
Pääasiallinen tutkimusaineisto koostuu Suomen valtionhallinnon julkisista asiakirjoista. Suomen kriisinhallintaosallistumista analysoidaan ulkoministeriön kriisinhallintakatsauksien sekä valtioneuvoston selontekojen avulla. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä linjauksia kriisinhallinnan suhteen analysoidaan hallitusohjelmia, selontekoja, hallituksien esityksiä sekä ulkoasiainvaliokuntien lausuntoja hyödyntämällä. Aiheen käsittelyä laajennetaan lisäksi tarkastelemalla Suomen osallistumista kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön, erityisesti Naton rauhankumppanuuteen. Tämän aiheen analyysin keskiössä ovat ulkoministeriön laatimat muistiot valtionhallinnon osallistumisesta Naton kumppanuusyhteistyöhön.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että 2000-luvun aikana Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisista linjauksista on ollut havaittavissa eri hallituskausina omanlaisensa tahtotilat tietynlaiseen sotilaallisen kriisinhallinnan osallistumisprofiiliin. Kuitenkin ulkopuolelta tulleet tekijät ovat vaikuttaneet profiilin muotoutumiseen, eivätkä ne ole toteutuneet kokonaisuutena aivan sillä painotuksella kuin olisi ollut tarkoitus. Tämä johtopäätös koskee erityisesti pitkäjänteisintä Suomen linjausta: EU:n kriisinhallinnan painottaminen.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]