Suomalaisen kokonaisturvallisuuden turvallistaminen kylmän sodan jälkeen
Ahokas, Jussi (2019)
Ahokas, Jussi
Sotataidon laitos
Strategia
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 8
2019
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019082625622
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019082625622
Tiivistelmä
Suomalainen kokonaisturvallisuuden malli on totaalisen maanpuolustuksen uusin versio.Suomalainen turvallisuuspolitiikan tutkimus on keskittynyt perinteisten uhkien ja sotilaallisen maanpuolustuksen tarkasteluun. Tämä tutkimus täydentää turvallisuuden tutkimusta perehtymällä sekä ajallisesti että sisällöllisesti laajaan kokonaisuuteen. Tutkimustehtävänä on selvittää miten suomalaista kokonaisturvallisuutta on turvallistettu kylmän sodan jälkeen. Apukysymyksillä selvitetään kokonaisturvallisuuden taustaa, kehitystä ja nykytilaa.Tutkimus on rajattu ajallisesti vuosiin 1991–2018.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä. Tutkimuksen taustateoriana on Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteoria. Tutkimus keskittyy yhteiskunnallisentason tarkasteluun, mutta kansainvälisen politiikan vaikutus kansalliseen turvallisuuspolitiikkaan on huomioitu. Tutkimuksen primääriaineistona käytetään yhteiskunnan turvallisuusstrategioita ja turvallisuuspoliittisia selontekoja, joita analysoidaan deduktiivisella päättelyllä. Selontekojen ja turvallisuusstrategioiden teksti ja uhkamallit on luokiteltu turvallis-tamisteorian mukaisiin viiteen eri sektoriin, eli sotilaalliseen, ympäristölliseen, taloudelliseen, yhteiskunnalliseen ja poliittiseen. Kokonaisturvallisuuden turvallistamista tutkitaan tarkastelemalla diskurssia sekä temaattisesti että kronologisesti.
Kokonaismaanpuolustuksesta on kehitetty kokonaisturvallisuuden malli, jonka avulla johdetaan varautumista ja toimintaa yhteiskuntaa uhkaavien häiriötilanteiden ja poikkeusolojen varalle aina ministeriöistä kuntatasolle. Tutkimuksessa havaittiin, että turvallistamistaon tapahtunut kaikilla sektoreilla. Suomen turvallisuuspolitiikka noudattelee EU:n yhteistäulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja on muuttunut läntisen uhkakuvakerronnan mukaiseksi.Vaikka aineistona on valtioneuvoston asiakirjoja puheiden sijaan, löytyy niistä analysoitavaa turvallistamisdiskurssia ja uhkakuvakerrontaa.
Jokaisella sektorilla on tapahtunut muutoksia ja osaa niistä on turvallistettu. Keskeisin sisältö on pysynyt samana. Sodan kuvan ja sotilaallisten uhkien muutos näkyy sotilaallisensektorin turvallistamisessa. Ympäristö- ja ilmastopolitiikka on noussut marginaalista glo-baalin keskustelun agendalle ja turvallisuuspolitiikkaan. Globalisaation vaikutukset talouselämään ovat muuttaneet elinkeinoelämää, huoltovarmuutta ja kansallista varautumista.Inhimillisen turvallisuuden rooli on korostunut ja sisäisen turvallisuuden painotus on kasvanut. Kasvanut keskinäisriippuvuus ja Euroopan yhdentyminen ovat vähentäneet konflikteja ja lisänneet alueen vakautta.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä. Tutkimuksen taustateoriana on Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteoria. Tutkimus keskittyy yhteiskunnallisentason tarkasteluun, mutta kansainvälisen politiikan vaikutus kansalliseen turvallisuuspolitiikkaan on huomioitu. Tutkimuksen primääriaineistona käytetään yhteiskunnan turvallisuusstrategioita ja turvallisuuspoliittisia selontekoja, joita analysoidaan deduktiivisella päättelyllä. Selontekojen ja turvallisuusstrategioiden teksti ja uhkamallit on luokiteltu turvallis-tamisteorian mukaisiin viiteen eri sektoriin, eli sotilaalliseen, ympäristölliseen, taloudelliseen, yhteiskunnalliseen ja poliittiseen. Kokonaisturvallisuuden turvallistamista tutkitaan tarkastelemalla diskurssia sekä temaattisesti että kronologisesti.
Kokonaismaanpuolustuksesta on kehitetty kokonaisturvallisuuden malli, jonka avulla johdetaan varautumista ja toimintaa yhteiskuntaa uhkaavien häiriötilanteiden ja poikkeusolojen varalle aina ministeriöistä kuntatasolle. Tutkimuksessa havaittiin, että turvallistamistaon tapahtunut kaikilla sektoreilla. Suomen turvallisuuspolitiikka noudattelee EU:n yhteistäulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja on muuttunut läntisen uhkakuvakerronnan mukaiseksi.Vaikka aineistona on valtioneuvoston asiakirjoja puheiden sijaan, löytyy niistä analysoitavaa turvallistamisdiskurssia ja uhkakuvakerrontaa.
Jokaisella sektorilla on tapahtunut muutoksia ja osaa niistä on turvallistettu. Keskeisin sisältö on pysynyt samana. Sodan kuvan ja sotilaallisten uhkien muutos näkyy sotilaallisensektorin turvallistamisessa. Ympäristö- ja ilmastopolitiikka on noussut marginaalista glo-baalin keskustelun agendalle ja turvallisuuspolitiikkaan. Globalisaation vaikutukset talouselämään ovat muuttaneet elinkeinoelämää, huoltovarmuutta ja kansallista varautumista.Inhimillisen turvallisuuden rooli on korostunut ja sisäisen turvallisuuden painotus on kasvanut. Kasvanut keskinäisriippuvuus ja Euroopan yhdentyminen ovat vähentäneet konflikteja ja lisänneet alueen vakautta.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]