"Make America Great Again" - kuinka Trumpin valinta presidentiksi on muuttanut Yhdysvaltojen presidentin käyttämiä vallankäytön keinoja Iraniin
Keskitalo, Oskari (2019)
Keskitalo, Oskari
Sotataidon laitos
Strategia
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 8
2019
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019082625618
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019082625618
Tiivistelmä
Tutkimuksen päätutkimuskysymys oli, miten Yhdysvaltojen presidentin puheissa ilmenevät vallankäytön keinot Irania kohtaan ovat muuttuneet Yhdysvaltojen 2016 presidentinvaalien jälkeen. Tarkoituksena oli selvittää miten Yhdysvaltojen vallankäytön keinot ovat muuttuneet presidenttien puheissa Obaman ja Trumpin välillä. Tätä ongelmaa tarkasteltiin presidenttien puheissa ja twiiteissä ilmenneinä vallankäytön keinoina, jotkaosoitettiin Iranille. Oletuksena tutkimukseen oli, että vallankäytön keinot olisivat presidenttien välillä erilaisia. Tämä on seurausta Trumpin Obamasta eroavasta tavasta tarkastella ulkopolitiikkaa. Tutkimuksen ajallinen alkupiste on Obaman toisen presidenttikauden alku. Päättymispiste on 5.11.2018, jolloin Trumpin hallinnon uudet Irania koskevat sanktiot tulivat voimaan.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimusta varten muodostettiin tutkimusmetodi, jonka teoreettisena pohjana toimivat Stephen Lukesin vallan kolmen kasvojen teoria sekä Joseph S.Nyen valtakehys. Nyen valtakehys operationalisoitiin, jotta puheissa ja twiiteissä ilmenevää vallankäyttöä kyettiin mittaamaan ja havainnoimaan. Vallankäytön keinot luokiteltiin sotilaallisiin keinoihin, talouden keinoihin ja julkisen diplomatian keinoihin. Erilaisten vallankäytön keinojen ilmentymistä etsittiin presidenttien puheista ja twiiteistä. Puheita tarkasteltiin niiden sisällöllisestä näkökulmasta, jättäen ulkopuolelle kielen kulttuurilliset ulottuvuudet ja prosessin vaikutteet. Tutkimuksessa keskityttiin toimijakeskeisesti presidentin vallankäytön keinoihin, joten vallankäytön seurauksia ei otettu tarkasteluun mukaan.
Obaman vallankäytön keinot Irania kohtaan olivat erilaisia kuin Trumpin käyttämät keinot. Obama käytti monipuolisesti talouden ja julkisen diplomatian keinoja. Talouden keinoja Obama käytti asettamalla ja poistamalla sanktioita. Julkisen diplomatian keinoista Obama pyrki taivuttelemaan sekä Iranin johtoa että kansaaja taivutteli käyttäen argumentointia, kausaalisuuden osoittamista ja normatiivisia premissejä. Lisäksi Obama rajasi agendaa sopimusten avulla ja loi viehätystä tavoitteiden saavuttamiseksi. Trump käytti talouden keinoja sanktioita asettamalla. Julkisen diplomatian keinoista Trump taivutteli enimmäkseen kansainvälistä yhteisöä ja Iranin kansaa ja käytti taivutellessaan argumentointia, manipulointia ja normatiivisia premissejä. Trump ei juuri käyttänyt agendan rajaamista tai viehätyksen luomista. Sotilaalliset keinot eivät olleet kummallakaan presidentillä merkittävässä roolissa.
Obama lähestyi Irania siitä asetelmasta, että Yhdysvaltojen oli hyväksyttävää menettää valta-asemaansa antamalla myönnytyksiä asetettuihin sanktioihin ja siten saavuttaa tavoitteensa. Trumpilla oli tarve luoda kansainvälistä tukea toimilleen Iranin ydinsopimuksesta irtautumisen yhteydessä. Tämä näyttäytyi hänen tavassaan käyttää valtaa epäsuorasti Iraniin vaikuttamalla kansainväliseen yleisöön. Trumpin suhtautuminen omiin ja liittolaisten etuihin aiempaa kapeammalla katsannolla johti siihen, että hän pyrki tiukentamaan Yhdysvaltojen otetta Iranista sanktioiden avulla. Trumpin tavoitteena vaikutti olevan pyrkimys heikentää Iranin asemaa Lähi-idässä ja pakottaa heidät uusiin neuvotteluihin, joissa puututtaisiin aiempaa laajemmin Iranin toimiin.Vaikuttaisi siltä, että Trump on omaksunut Washingtonin kovan asenteen, missä diplomatia ja neuvottelut ovat palkinto sellaisille valtioille, jotka ansaitsevat Yhdysvaltojen lähestymisen.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimusta varten muodostettiin tutkimusmetodi, jonka teoreettisena pohjana toimivat Stephen Lukesin vallan kolmen kasvojen teoria sekä Joseph S.Nyen valtakehys. Nyen valtakehys operationalisoitiin, jotta puheissa ja twiiteissä ilmenevää vallankäyttöä kyettiin mittaamaan ja havainnoimaan. Vallankäytön keinot luokiteltiin sotilaallisiin keinoihin, talouden keinoihin ja julkisen diplomatian keinoihin. Erilaisten vallankäytön keinojen ilmentymistä etsittiin presidenttien puheista ja twiiteistä. Puheita tarkasteltiin niiden sisällöllisestä näkökulmasta, jättäen ulkopuolelle kielen kulttuurilliset ulottuvuudet ja prosessin vaikutteet. Tutkimuksessa keskityttiin toimijakeskeisesti presidentin vallankäytön keinoihin, joten vallankäytön seurauksia ei otettu tarkasteluun mukaan.
Obaman vallankäytön keinot Irania kohtaan olivat erilaisia kuin Trumpin käyttämät keinot. Obama käytti monipuolisesti talouden ja julkisen diplomatian keinoja. Talouden keinoja Obama käytti asettamalla ja poistamalla sanktioita. Julkisen diplomatian keinoista Obama pyrki taivuttelemaan sekä Iranin johtoa että kansaaja taivutteli käyttäen argumentointia, kausaalisuuden osoittamista ja normatiivisia premissejä. Lisäksi Obama rajasi agendaa sopimusten avulla ja loi viehätystä tavoitteiden saavuttamiseksi. Trump käytti talouden keinoja sanktioita asettamalla. Julkisen diplomatian keinoista Trump taivutteli enimmäkseen kansainvälistä yhteisöä ja Iranin kansaa ja käytti taivutellessaan argumentointia, manipulointia ja normatiivisia premissejä. Trump ei juuri käyttänyt agendan rajaamista tai viehätyksen luomista. Sotilaalliset keinot eivät olleet kummallakaan presidentillä merkittävässä roolissa.
Obama lähestyi Irania siitä asetelmasta, että Yhdysvaltojen oli hyväksyttävää menettää valta-asemaansa antamalla myönnytyksiä asetettuihin sanktioihin ja siten saavuttaa tavoitteensa. Trumpilla oli tarve luoda kansainvälistä tukea toimilleen Iranin ydinsopimuksesta irtautumisen yhteydessä. Tämä näyttäytyi hänen tavassaan käyttää valtaa epäsuorasti Iraniin vaikuttamalla kansainväliseen yleisöön. Trumpin suhtautuminen omiin ja liittolaisten etuihin aiempaa kapeammalla katsannolla johti siihen, että hän pyrki tiukentamaan Yhdysvaltojen otetta Iranista sanktioiden avulla. Trumpin tavoitteena vaikutti olevan pyrkimys heikentää Iranin asemaa Lähi-idässä ja pakottaa heidät uusiin neuvotteluihin, joissa puututtaisiin aiempaa laajemmin Iranin toimiin.Vaikuttaisi siltä, että Trump on omaksunut Washingtonin kovan asenteen, missä diplomatia ja neuvottelut ovat palkinto sellaisille valtioille, jotka ansaitsevat Yhdysvaltojen lähestymisen.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]