Venäjän sotilasstrategia muutoksessa : tulkintoja Venäjän sotilasstrategian perusteiden kehityksestä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen

Abstract

Tämän tutkimuksen pääongelmana on, miten Venäjän sotilasstrategian perusteet ovat muuttuneet Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Tutkimusongelma on redusoitu neljään tutkimuskysymykseen: sodan paradigman kehitys, sodan ennaltaehkäisyn kehitys, sotilaallisen voiman käytön perusteiden kehitys ja sotilaallisen voiman kehitys. Tutkimus rajataan ajallisesti Neuvostoliiton hajoamisesta loppusyksyyn 2016.

Venäjän sotilasstrategia määritellään osana sotilaspolitiikkaa tapahtuvaksi Venäjän ylimmän sotilaallisen johdon toiminnaksi ja sotilaallisen voiman avulla tapahtuvaksi vaikuttamiseksi, joka kohdistuu Venäjän sotilaallisiin vaaroihin ja uhkiin ja jonka tavoitteena on Venäjän sotilaallisen turvallisuuden ylläpitäminen.

Tutkimusstrategian primäärisenä vaikuttimena oli pyrkimys tutkimuksen avulla lisätä suomalaista tulkintaa ja ymmärrystä Venäjän sotilasstrategiasta ja sen komponenteista. Teoreettisena perustana tutkimuksessa oli venäläinen sotatieteellinen teoria sotilaallisesta toiminnasta dualistisena ja symmetrisenä järjestelmänä sekä sen kehittymisen kolmesta lainalaisuudesta. Sotilaallisen toiminnan välineen vaikutus kohdistetaan tavoitteeseen, jolloin määrittyy välineen vaikutuksen diskrepanssi tavoitetilan suhteen. Tämä ero ilmentää tiedostettuna välineen kehittämistarpeita.

Kehittämistä tarkasteltiin näkökulmasta, jonka mukaan sotilaallinen toiminta muuttuu kolmen lainalaisuuden - rakenteen, suuntauksen ja luonteen muutoksen mukaisesti. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja osin kvantitatiivinen, missä tavoitteena on ymmärrys ja sen lisääminen tutkimuskohteesta. Hermeneuttisia tulkintoja muodostetaan sotilaallisen toiminnan mallin, sen osatekijöiden ja niiden kehittymisen lainalaisuuksien muodostaman taustan pohjalta tehdyllä päättelyllä.

Venäjän sotilasstrategian ja sen perusteiden kehitys on johtanut siihen, että Venäjän sotilasstrategian perusluonne on ambivalentti sekä puolustuksellinen että hyökkäyksellinen riippuen päätöksestä tilanteen edellyttämällä tavalla. Pidäke toimintana on laaja-alaistunut, monimuotoistunut ja tullut joustavammaksi. Venäjän sotilasstrategiassa on tapahtunut muutos, jossa sotilaallisen voiman pidäkkeellinen funktio pystytään muuttamaan viiveettömästi asevoimien suoraksi ennakoivaksi käytöksi. Pidäkkeen ja sotilaallisen voiman käytön välinen raja on siten hävinnyt. Teoreettisesti se ilmentää nopeaa kykyä siirtyä välillisestä vaikuttamisesta välittömään vaikuttamiseen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Venäjän asevoimat kehittyvät pääosin esitetyn teorian lähtökohtien mukaisesti. Ongelmia kehittämisessä esiintyy.

The research problem of this study is how the fundamentals of Russian military strategy have changed after the collapse of the Soviet Union. The research problem has been reduced to four questions: the development of the war paradigm, the development of deterrence, the development of the fundamentals for use of military power, and the development of military force (i.e. might). The research covers the time from the collapse of the Soviet Union to late autumn of the year 2016.

The Russian military strategy has been defined as activity being a part of the military politics of the Russian high military command, and as influence by means of military might, which is targeted to the dangers and threats in order to maintain Russian military security. The primary motive for the research strategy was the intention to give a Finnish interpretation, achieved by means of scientific research, and to increase the amount of knowledge of Russian military strategy and its components.

The research theory consists of an approach used in Russian military science. This theoretical approach comprises the military activity as a dualistic and symmetric system and its development according to three laws. The impact of the instrument of the subject in military activity is targeted towards the objective, and thus the disrepancy between the impact and the objective can be defined. This discrepancy, when recognized, creates a necessity to develop the instrument.

The development of the instrument is examined by using this theoretical approach. The three laws comprise the development of the structure, orientation and nature of military activity. This examination is conducted by means of qualitative and partly quantitative research, where the main objective is the understanding and its enhancement concerning the research subject. The hermeneutical interpretations are reached by reasoning.

The development of Russian military strategy and its foundations has led to the point where the basic nature of Russian military strategy is ambivalent - both defensive and offensive, depending on the decision required in the actual situation. Deterrence as a form of action has become more comprehensive, more manifold and more flexible. Russian military strategy has seen a change, which means that the function of deterrence can be transformed without delay into direct and preemptive use of the Armed Forces. Theoretically, this change represents the capability to rapidly convert indirect influence into direct influence. The borderline between deterrence and use of military force has disappeared. The results of this research show that the Russian Armed Forces are developing according to the outlined theoretical approach. Problems, however, also exist.