Ahventen elohopeapitoisuus Uudenmaan järvillä 2016 - 2018
Malinen, Tommi; Marttila, Jaana (2018-12-31)
Uudenmaan ELY-keskus
31.12.2018
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN: 978-952-314-732-4
https://urn.fi/URN:ISBN: 978-952-314-732-4
Tiivistelmä
Ahvenen elohopeapitoisuus on tärkeässä roolissa vesien kemiallisen tilan luokittelussa. Uudellamaalla luokiteltavista järvistä yli 60 %:n on oletettu olevan ”hyvää huonommassa” kemiallisessa tilassa ympäristönlaatunormia korkeamman ahvenen elohopeapitoisuuden takia. Kuitenkin vain alle 10 %:lla järvistä luokittelu on perustunut mittaustuloksiin. Loput järvet on toistaiseksi jouduttu luokittelemaan pelkän järvityypin perusteella. Oletuksena on ollut, että vähähumuksisten ja toisaalta humusjärvien elohopeapitoisuudet ovat ympäristönlaa-tunormia suurempia, ja että runsasravinteisten järvien pitoisuudet ovat laatunormia pienempiä.
Tässä työssä selvitettiin ahvenen elohopeapitoisuudet 42 Uudellamaalla sijaitsevalla tai Uudellemaalle laskevalla järvellä sekä Gennar-byvikenillä, joka on padottu merenlahti. Elohopean ympäristönlaatunormin (0,20-0,25 mg/kg) ylityksiä havaittiin monen tyyppisillä järvillä. Humusjärvillä laatunormi ylittyi hieman yli puolessa tapauksista ja vähähumuksisilla järvillä noin kolmasosalla tapauksista.
Järvikohtaiset ahvenen (15-20 cm) elohopeapitoisuuden keskiarvot vaihtelivat 0,07 ja 0,72 mg/kg välillä. Vähähumuksisissa järvissä keskiarvo oli 0,21 mg/kg, humusjärvissä 0,27 mg/kg ja runsasravinteisissa järvissä 0,14 mg/kg. Erityisesti vähähumuksisten järvien väli-nen vaihtelu oli suurta: niiden joukosta löytyivät sekä kaikista korkeimmat että kaikista matalimmat elohopeapitoisuudet.
Kaikilta järviltä ei saatu riittävää määrää tavoitekokoisia (luokitteluohjeen mukaisia 15-20 cm pitkiä) ahvenia. Näillä järvillä hyödynnettiin kaikkien saatujen ahventen mittaustuloksia ja laskettiin vertailukelpoinen elohopeapitoisuus regressiosuoran avulla. Menetelmä tehostaa elohopeapitoisuuden arviointia, jos tavoitekokoisia ahvenia on vaikea saada.
Elohopeapitoisuuden mittaukset tulevat muuttamaan järvien kemiallisen tilan luokittelutuloksia. Niillä vähähumuksisilla ja humusjärvillä, joiden kemiallinen tila on aiemmin arvioitu pelkän järvityypin perusteella, tulee kemiallisen tilan luokka muuttumaan noin puolessa ta-pauksista. Myös runsasravinteisillä järvillä mittaukset voivat muuttaa kemiallisen tilan luokkaa.
Jatkossa Uudenmaan järvien kemiallisen tilan luokittelua ei pitäisi tehdä pelkän järvityypin perusteella. Ensisijaisena luokitteluperusteena tulisi olla kunkin järven ahvenista tehdyt elohopeamääritykset, tarvittaessa regressiosuoraa apuna käyttäen. Jos mittaustuloksia ei ole käytettävissä, voisi luokittelussa mahdollisesti hyödyntää tietoja järvien vedenlaadusta, syvyydestä ja valuma-alueen ominaisuuksista. Tietojen soveltaminen luokittelun tarkoituksiin vaatisi kuitenkin tarkempaa selvittämistä.
Saavutettavuus tarkastettu.
Tässä työssä selvitettiin ahvenen elohopeapitoisuudet 42 Uudellamaalla sijaitsevalla tai Uudellemaalle laskevalla järvellä sekä Gennar-byvikenillä, joka on padottu merenlahti. Elohopean ympäristönlaatunormin (0,20-0,25 mg/kg) ylityksiä havaittiin monen tyyppisillä järvillä. Humusjärvillä laatunormi ylittyi hieman yli puolessa tapauksista ja vähähumuksisilla järvillä noin kolmasosalla tapauksista.
Järvikohtaiset ahvenen (15-20 cm) elohopeapitoisuuden keskiarvot vaihtelivat 0,07 ja 0,72 mg/kg välillä. Vähähumuksisissa järvissä keskiarvo oli 0,21 mg/kg, humusjärvissä 0,27 mg/kg ja runsasravinteisissa järvissä 0,14 mg/kg. Erityisesti vähähumuksisten järvien väli-nen vaihtelu oli suurta: niiden joukosta löytyivät sekä kaikista korkeimmat että kaikista matalimmat elohopeapitoisuudet.
Kaikilta järviltä ei saatu riittävää määrää tavoitekokoisia (luokitteluohjeen mukaisia 15-20 cm pitkiä) ahvenia. Näillä järvillä hyödynnettiin kaikkien saatujen ahventen mittaustuloksia ja laskettiin vertailukelpoinen elohopeapitoisuus regressiosuoran avulla. Menetelmä tehostaa elohopeapitoisuuden arviointia, jos tavoitekokoisia ahvenia on vaikea saada.
Elohopeapitoisuuden mittaukset tulevat muuttamaan järvien kemiallisen tilan luokittelutuloksia. Niillä vähähumuksisilla ja humusjärvillä, joiden kemiallinen tila on aiemmin arvioitu pelkän järvityypin perusteella, tulee kemiallisen tilan luokka muuttumaan noin puolessa ta-pauksista. Myös runsasravinteisillä järvillä mittaukset voivat muuttaa kemiallisen tilan luokkaa.
Jatkossa Uudenmaan järvien kemiallisen tilan luokittelua ei pitäisi tehdä pelkän järvityypin perusteella. Ensisijaisena luokitteluperusteena tulisi olla kunkin järven ahvenista tehdyt elohopeamääritykset, tarvittaessa regressiosuoraa apuna käyttäen. Jos mittaustuloksia ei ole käytettävissä, voisi luokittelussa mahdollisesti hyödyntää tietoja järvien vedenlaadusta, syvyydestä ja valuma-alueen ominaisuuksista. Tietojen soveltaminen luokittelun tarkoituksiin vaatisi kuitenkin tarkempaa selvittämistä.
Saavutettavuus tarkastettu.
Kokoelmat
- Raportteja [1095]