Globalisaatio, digitalisaatio ja kansainvälinen yritysverotus

Abstract

Kansainvälisen yritysverotuksen voimassa olevat periaatteet luotiin 1920-luvulla. Niiden keskeinen piirre on voittojen verottaminen siellä missä yrityksellä on arvoa luovaa toimintaa (lähdevaltioperiaate). Globalisaatio ja digitalisaatio ovat johtaneet siihen, että voiton syntypaikan tunnistaminen on entistä vaikeampaa. Lisäksi järjestelmän tehokkuusongelmat ovat lisääntyneet. Yritysten on aiempaa helpompaa harjoittaa kansainvälistä verosuunnittelua, mikä luo valtioille kannusteita järjestelmän perusteita rapauttavaan verokilpailuun.

OECD ja EU ovat tehneet aloitteita kansainvälisen verosuunnittelun rajoittamiseksi. Aloitteet kuitenkin nojaavat lähdevaltioperiaatteelle eivätkä kykene poistamaan ongelmia kokonaan. Sekä tehokkuuden että toimeenpanon kannalta verotusoikeus olisi parempi allokoida joko omistajien asuinvaltioille (asuinvaltioperiaate) tai kuluttajien kotivaltioille (kohdevaltioperiaate). Näiden vaihtoehtojen käytännön toteuttamiseen liittyy monenlaisia haasteita. Digitalisaatio saattaa kuitenkin tulla avuksi tarjoamalla välineitä tehokkaaseen toimeenpanoon.

The key elements of current international tax rules were created in the early 1920s. Their central principle is to allocate the right to tax profits to countries where firms have their active business operations (source principle). However, due to globalization and digitalization it is now more difficult to determine in what locations profits are created. It is also easier for firms to shift their profits and business activities to low-tax countries. This provides countries with incentives for revenue-eroding tax competition.

The OECD and the EU have launched initiatives to curb international tax-planning. However, the proposed measures rely on the source principle, and therefore cannot address the problems completely. From the point of view of both enforcement and economic efficiency, it would be better to allocate the right to tax to the owner country of domicile (residence principle) or the jurisdiction where the customer resides (destination principle). Both alternatives involve multiple open questions. However, digitalization may offer a solution since it should be able to provide tools for the effective exchange of ownership information.