Jääkäreiden toimittama "Suomalainen Sotilaskäsikirja" ja sen merkitys itsenäisen Suomen puolustusvoimille
Haario, Seppo (1981)
Haario, Seppo
Sotakorkeakoulu
Sotahistoria
Yleisesikuntaupseerikurssin opiskelijan diplomityö
MSL 36
1981
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018100537580
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018100537580
Tiivistelmä
"Suomalainen Sotilaskäsikirja" on jääkäreiden valmistama ensimmäinen ohjesääntö itsenäisen Suomen armeijaa varten.
Jääkärit totesivat Saksassa koulutuksessa ollessaan suomenkielisten ohjesääntöjen tarpeen. He toimittivat syksystä 1917 alkuvuoteen 1918 viisiosaisen Suomalaisen Sotilaskäsikirjan. Sen piti soveltua sekä jääkäreiden että tulevan Suomen armeijan upseereiden ja aliupseereiden käsikirjaksi sekä joukkojen ohjesäännöksi. - Jääkäreiden palattua Suomeen vuonna 1918 ryhmiteltiin Suomalainen Sotilaskäsikirja selvyyden vuoksi uudelleen kahdeksaan osaan.
Suomalaisen Sotilaskäsikirjan syntyvaiheista on tässä tutkimuksessa pyritty selvittämään kirjan valmistamiseen osallistuneet jääkärit, toimitus- ja painatusvaiheet sekä esikuvana käytetty lähdeaineisto.
Sisällöstä on pyritty tutkimaan kuinka paljon saksalaiset ohjesäännöt ovat vaikuttaneet Suomalaiseen Sotilaskäsikirjaan. Edelleen on pyritty osoittamaan, miten kirja vastasi valmistuttuaan silloista sotataidollista tasoa sekä miten se soveltui Suomen oloihin. Samalla on pyritty selvittämään, mikä merkitys Suomalaisella Sotilaskäsikirjalla oli Suomen nuoren armeijan koulutusohjeena sekä kirjan vaikutus vapaussodan jälkeiseen sotilaskirjallisuuteen ja -sanastoon.
Tutkimusmenetelmänä on vertailtu 1900-luvulla ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen aikana ilmestyneitä saksalaisia ohjesääntöjä sekä suomalaista 1920-luvulla valmistunutta sotilaskirjallisuutta jääkäreiden toimittamaan Suomalaiseen Sotilaskäsikirjaan. Tutkimuksia on tehty Sotatieteen Keskuskirjastossa (Helsinki) sekä Militärgeschictliches Forschungsamtissa (Freiburg im Breisgau). - Tietoja on täydennetty haastatteluin.
Suomalainen Sotilaskäsikirja on sisällöltään saksalaissävyinen. Kirja on pääosin käännetty suoraan ennen ensimmäistä maailmansotaa julkaistuista sekä muutamista sodan aikana ilmestyneistä ohjesäännöistä. Kirjassa on tosin paikka paikoin myös jääkäreiden omia oivalluksia ehkä tuoreen kenttäkoulutuksen ja sotakokemusten jäljiltä. Kun laajan lähdeaineiston käyttö urautui jo työn alkuvaiheessa melkein yksinomaan käännöstyöksi, rajasi se myös ·valmistuvan sotilaskäsikirjan sisällön sekä tason.
Kirjaa on arvosteltava kielteisesti nimenomaan varsinaisen taktiikan puutteellisesta käsittelystä. Kirja ei myöskään yltänyt kaikilta osilta vuoden 1917 sotataidolliselle tasolle käytetyn lähdeaineiston vanhentuneisuuden takia. Siinä on vain muutama maininta viimeisistä sotakokemuksista. Kirjaa ei myöskään oltu sopeutettu Suomen erikoisoloihin.
Suomalaisen Sotilaskäsikirjan vaikutus vapaussodan koulutusohjeena jäi vähäiseksi. Sitä arvokkaampi sotilaskäsikirja oli vapaussodan jälkeen Suomen armeijan asettuessa kasarmeihin ja rauhanajan koulutustyön alkaessa. Sotilaskäsikirja oli puutteistaan huolimatta ensimmäinen laaja suomenkielinen ohjesääntö, joka jo sellaisenaan loi henkeä ja kohotti nuoren armeijan itsetuntoa.
Suomalainen Sotilaskäsikirja joutui 1920-luvulla käytännön testattavaksi. Vaikka sen käyttöarvo myönnettiinkin, niin koulutusvaatimusten kasvaessa sen puutteet ja heikkoudet synnyttivät uusien ohjesääntöjen tarvetta. Suomalaisen Sotilaskäsikirjan vaikutus 1920-luvun suomalaiseen ohjesääntökirjallisuuteen on havaittavissa vuosikymmenen puoliväliin saakka. Kirjan taktiikan osuudesta puuttuneet hyökkäys ja puolustus ilmestyivät kenttäohjesääntöihin vasta 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa. - Sotilaskäsikirja on myös antanut suomalaiseen sotilassanastoon jääkäreiden luomia, yhä käytössä olevia termejä sekä välittänyt nykyiseen käyttöön vanhaa sotilassanastoa.
Jääkäreiden työskentelyn tulosta, puolen vuoden aikana Saksassa syntynyttä 1558-sivuista perusohjesääntöä, on kuitenkin pidettävä ainutlaatuisena saavutuksena. Lienee ainutkertaista, että vieraassa maassa koulutettavan sotilasjoukon rivimiehet ryhtyvät omasta aloitteestaan toimittamaan ohjesääntöä äidinkielellään. Tavallisesti ohjesääntöjen laatiminen annetaan vakinaisen armeijan ohjesääntötyöhön perehtyneiden upseerien tehtäväksi. Kirjan syntyvaiheet ja tapa, jolla se toimitettiin, kertovat jääkäreiden peräänantamattomuudesta sekä tahdosta toteuttaa ylivoimaiseltakin vaikuttavat tavoitteet.
Jääkärit totesivat Saksassa koulutuksessa ollessaan suomenkielisten ohjesääntöjen tarpeen. He toimittivat syksystä 1917 alkuvuoteen 1918 viisiosaisen Suomalaisen Sotilaskäsikirjan. Sen piti soveltua sekä jääkäreiden että tulevan Suomen armeijan upseereiden ja aliupseereiden käsikirjaksi sekä joukkojen ohjesäännöksi. - Jääkäreiden palattua Suomeen vuonna 1918 ryhmiteltiin Suomalainen Sotilaskäsikirja selvyyden vuoksi uudelleen kahdeksaan osaan.
Suomalaisen Sotilaskäsikirjan syntyvaiheista on tässä tutkimuksessa pyritty selvittämään kirjan valmistamiseen osallistuneet jääkärit, toimitus- ja painatusvaiheet sekä esikuvana käytetty lähdeaineisto.
Sisällöstä on pyritty tutkimaan kuinka paljon saksalaiset ohjesäännöt ovat vaikuttaneet Suomalaiseen Sotilaskäsikirjaan. Edelleen on pyritty osoittamaan, miten kirja vastasi valmistuttuaan silloista sotataidollista tasoa sekä miten se soveltui Suomen oloihin. Samalla on pyritty selvittämään, mikä merkitys Suomalaisella Sotilaskäsikirjalla oli Suomen nuoren armeijan koulutusohjeena sekä kirjan vaikutus vapaussodan jälkeiseen sotilaskirjallisuuteen ja -sanastoon.
Tutkimusmenetelmänä on vertailtu 1900-luvulla ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen aikana ilmestyneitä saksalaisia ohjesääntöjä sekä suomalaista 1920-luvulla valmistunutta sotilaskirjallisuutta jääkäreiden toimittamaan Suomalaiseen Sotilaskäsikirjaan. Tutkimuksia on tehty Sotatieteen Keskuskirjastossa (Helsinki) sekä Militärgeschictliches Forschungsamtissa (Freiburg im Breisgau). - Tietoja on täydennetty haastatteluin.
Suomalainen Sotilaskäsikirja on sisällöltään saksalaissävyinen. Kirja on pääosin käännetty suoraan ennen ensimmäistä maailmansotaa julkaistuista sekä muutamista sodan aikana ilmestyneistä ohjesäännöistä. Kirjassa on tosin paikka paikoin myös jääkäreiden omia oivalluksia ehkä tuoreen kenttäkoulutuksen ja sotakokemusten jäljiltä. Kun laajan lähdeaineiston käyttö urautui jo työn alkuvaiheessa melkein yksinomaan käännöstyöksi, rajasi se myös ·valmistuvan sotilaskäsikirjan sisällön sekä tason.
Kirjaa on arvosteltava kielteisesti nimenomaan varsinaisen taktiikan puutteellisesta käsittelystä. Kirja ei myöskään yltänyt kaikilta osilta vuoden 1917 sotataidolliselle tasolle käytetyn lähdeaineiston vanhentuneisuuden takia. Siinä on vain muutama maininta viimeisistä sotakokemuksista. Kirjaa ei myöskään oltu sopeutettu Suomen erikoisoloihin.
Suomalaisen Sotilaskäsikirjan vaikutus vapaussodan koulutusohjeena jäi vähäiseksi. Sitä arvokkaampi sotilaskäsikirja oli vapaussodan jälkeen Suomen armeijan asettuessa kasarmeihin ja rauhanajan koulutustyön alkaessa. Sotilaskäsikirja oli puutteistaan huolimatta ensimmäinen laaja suomenkielinen ohjesääntö, joka jo sellaisenaan loi henkeä ja kohotti nuoren armeijan itsetuntoa.
Suomalainen Sotilaskäsikirja joutui 1920-luvulla käytännön testattavaksi. Vaikka sen käyttöarvo myönnettiinkin, niin koulutusvaatimusten kasvaessa sen puutteet ja heikkoudet synnyttivät uusien ohjesääntöjen tarvetta. Suomalaisen Sotilaskäsikirjan vaikutus 1920-luvun suomalaiseen ohjesääntökirjallisuuteen on havaittavissa vuosikymmenen puoliväliin saakka. Kirjan taktiikan osuudesta puuttuneet hyökkäys ja puolustus ilmestyivät kenttäohjesääntöihin vasta 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa. - Sotilaskäsikirja on myös antanut suomalaiseen sotilassanastoon jääkäreiden luomia, yhä käytössä olevia termejä sekä välittänyt nykyiseen käyttöön vanhaa sotilassanastoa.
Jääkäreiden työskentelyn tulosta, puolen vuoden aikana Saksassa syntynyttä 1558-sivuista perusohjesääntöä, on kuitenkin pidettävä ainutlaatuisena saavutuksena. Lienee ainutkertaista, että vieraassa maassa koulutettavan sotilasjoukon rivimiehet ryhtyvät omasta aloitteestaan toimittamaan ohjesääntöä äidinkielellään. Tavallisesti ohjesääntöjen laatiminen annetaan vakinaisen armeijan ohjesääntötyöhön perehtyneiden upseerien tehtäväksi. Kirjan syntyvaiheet ja tapa, jolla se toimitettiin, kertovat jääkäreiden peräänantamattomuudesta sekä tahdosta toteuttaa ylivoimaiseltakin vaikuttavat tavoitteet.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]