Verotuet valtion politiikkavälineenä ja ohjauskeinona

Abstract

Verotuksen normaalia perusrakennetta kutsutaan normijärjestelmäksi. Verotuet ovat kansallisessa verolainsäädännössä tukemistarkoituksessa määriteltyjä poikkeuksia normista. Niitä ei siis määritellä esimerkiksi kilpailijamaiden verotason perusteella. Kapea, veroteoreettisesti perusteltu kansallinen normijärjestelmä johtaa todennäköisesti suureen määrään verotukia ja vastaavasti lähelle vallitsevaa järjestelmää määritelty normijärjestelmä tuottaa vähemmän verotukia. Verotuella on kaksi merkitystä. Se viittaa yhtäältä niihin verosäännöksiin, jotka aiheuttavat verotulojen menetyksiä ja toisaalta näiden säännösten aiheuttamaan fiskaaliseen vaikutukseen, toisin sanoen saamatta jääneiden verotulojen määrään. Verotuen muotoja ovat vähennykset, verovapaudet, alennetut verokannat ja veronmaksua lykkäävät säännökset.