Suomelle se kuuluu ja Suomi sitä puolustaa : yleisesikunnan suunnitelmat Ahvenanmaan puolustamiseksi 1918-1939

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaiset suunnitelmat laadittiin Suomen yleisesikunnassa Ahvenanmaan puolustamiseksi sisällissodan päättymisen ja talvisodan alkamisen välisenä aikana. Tutkimuskysymykseen vastaamiseksi on selvitetty mitä eri joukkoja Ahvenanmaan puolustuksessa suunniteltiin käytettävän, sekä millaiset sotilaalliset uhka-arviot ovat vaikuttaneet puolustussuunnitteluun. Lisäksi tutkimuksessa on arvioitu suunnitelmien kehittymistä tutkimuksen kohteena olevana ajanjaksona.

Tutkimusmenetelmänä tässä tutkimuksessa on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksen jäsentely on kronologinen. Tutkimuksen primäärilähteinä on käytetty kansallisarkistossa säilytettävää arkistomateriaalia. Keskeisin arkistonmuodostaja on ollut yleisesikunnan operatiivinen osasto. Tutkimuksen sekundäärilähteinä on käytetty aiheeseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta, aikalaisartikkeleja ja opinnäytetöitä.

Yleisesikunnan tehtäviin kuului sen perustamisesta lähtien koko maan puolustussuunnitelmien valmistelu. Tutkimuksen kohteena olevalla ajanjaksolla yleisesikunnassa valmistui useita eri puolustussuunnitelmakokonaisuuksia. Ahvenanmaan puolustussuunnitteluun vaikutti keskeisesti Ahvenanmaan demilitarisointisopimuksen asettamat rajoitteet. Sopimuksen uudelleentulkinnasta ja jopa purkamisesta etsittiin ratkaisua Ahvenanmaan puolustusongelman ratkaisemiseksi. Sisällissodan päättymisen jälkeen Ahvenanmaahan kohdistuneen sotilaallisen uhkan muodosti Ruotsi. Ahvenanmaan demilitarisointisopimuksen solmimisen jälkeen Ruot-sin muodostama sotilaallinen uhka poistui. 1920-luvulta alkaen sotilaallinen uhka muodostui pääasiassa Neuvostoliiton Itämeren laivastosta ja 1930-luvulta alkaen myös Neuvostoliiton ilmavoimista. Keskeisin uhkakuva oli Ahvenanmaalle tapahtuva maihinnousu. 1920-luvulla Ahvenanmaan puolustus perustui laivaston ja suojeluskuntien joukkoihin. 1930-luvun alusta alkaen Ahvenanmaan puolustuksessa suunniteltiin käytettävän kaikkien puolustushaarojen joukkoja. Merkittävä rooli Ahvenanmaan puolustussuunnittelussa oli merivoimien esikunnalla, joka vastasi puolustusvalmisteluista Ahvenanmaalla 1920-luvun lopusta alkaen. Yleisesikunnan osuus Ahvenanmaan puolustussuunnittelussa oli korostuneessa asemassa heti sisällis-sodan jälkeisinä vuosina ennen demilitarisointisopimuksen solmimista ja talvisotaa edeltäneinä vuosina, jolloin Ahvenanmaalle valmisteltiin yhteispuolustusta Ruotsin kanssa.

Ahvenanmaan puolustus on ollut esillä yleisesikunnan puolustussuunnittelussa koko tutki musajanjakson. 1920-luvulla Ahvenanmaalle kohdistunut sotilaallinen uhka oli pieni. 1930-luvulle tultaessa Neuvostoliiton noussut sotilaallinen kyky ja teknologinen kehitys nostivat Ahvenanmaahan kohdistunutta sotilaallista uhkaa. Ruotsi-yhteistyöllä oli merkittävä vaikutus Ahvenanmaan puolustussuunnitteluun. Ahvenanmaan puolustus muotoutui 1930-luvulla kaikkien puolustushaarojen yhteisoperaatioksi.