Avhandlingen utforskar hur andra generationens sverigefinländare har byggt upp sin kulturidentitet. Vidare granskas vilka faktorer har påverkat identitetsprocesserna. Detta framförs genom tvärvetenskaplig granskning men framför allt genom ett omfattande och unikt intervjumaterial med ett tjugotal informanter.

Ett av huvudsyftena har varit att artikulera och definiera dagens sverigefinska kulturidentitet, både på en makro- och mikronivå, genom subjektiva livsberättelser och inverkande historiska, politiska, pedagogiska och psykologiska faktorer.

Vad är orsakerna till att sverigefinskheten är relativt osynlig (i jämförelse med t.ex. finlandssvenskhet)? Varför har informanterna valt att simma mot strömmen genom att utforska och bearbeta sin kulturbakgrund? Språkfrågor, historiska och aktuella strömningar i Sverige och Finland behandlas, likaså personliga och lokala omständigheter som klass, kön, förorter, familjefrågor, skolning.

Sammanfattningsvis kan konstateras att uppväxten och formuleringarna av kulturidentiteten för den andra generationer har präglats av omgivningen och majoritetssamhällena. Förhållandet till föräldragenerationen, den invandrade första generationen, har varit betydelsefull men samtidigt problematisk. Sak samma gällande själva begreppet, sverigefinne/ruotsinsuomalainen. När det kommer till kollektiva identiteter, tillhörighetsbehov och gemensamma sammanhang för den andra generationen, så har dessa varit sällsynta.

De intervjuade har bearbetat sin sverigefinskhet, så avhandlingen ger exempel inte bara för dagens sverigefinskhet, men även för andra minoriteter i Finland och Sverige. Och mycket att tänka på för majoriteten.

-----------------------------------

Väitöskirja tarkastelee, kuinka toisen sukupolven ruotsinsuomalaiset ovat rakentaneet kulttuuri-identiteettiään. Identiteettiprosesseihin vaikuttaneita tekijöitä tuodaan esille toisaalta poikkitieteellisin metodein, mutta pääpaino on kahdenkymmenen informantin ainutlaatuisessa haastattelumateriaalissa.

Tutkimuksen tavoitteisiin on kuulunut tämän päivän ruotsinsuomalaisen kulttuuri-identiteetin artikulointi ja määrittäminen sekä mikro- että makrotasoilla, toisaalta subjektiivisten elämäntarinoiden mutta myös historiallisten, poliittisten, pedagogisten ja psykologisten tekijöiden kautta.

Miksi ruotsinsuomalaisuudesta on tullut suhteellisen näkymätöntä (verrattuna vaikka suomenruotsalaisuuteen)? Miksi informantit ovat uineet vastavirtaan tutkimalla ja työstämällä kulttuuritaustaansa? Väitöskirjassa tarkastellaan kielikysymyksiä, historiallisia ja ajankohtaisia virtauksia Ruotsissa ja Suomessa, sekä henkilökohtaisia ja paikallisia olosuhteita kuten luokka, sukupuoli, lähiöt, perhekysymykset ja koulutus.

Voidaan todeta, että toisen sukupolven kasvutarinat ja kulttuuri-identiteettiset muotoilut ovat saaneet paljon vaikutteita ympäristöstä ja enemmistöyhteiskunnista. Suhtautuminen vanhempien sukupolveen, Suomesta muuttaneeseen ensimmäiseen sukupolveen, on ollut tärkeä mutta myös ongelmallinen. Sama koskee itse ruotsinsuomalaisen/sverigefinne-käsitettä. Mitä tulee toisen sukupolven kollektiivisiin identiteetteihin, yhteenkuuluvuuden tunteeseen ja yhteisiin ympyröihin, nämä ovat olleet harvinaisia.

Haastatellut ovat työstäneet omaa ruotsinsuomalaisuuttaan, joten väitöskirja ei ainoastaan näytä esimerkkiä aikamme ruotsinsuomalaisuudelle, vaan myös muille vähemmistöille sekä Suomessa että Ruotsissa. Sekä paljon ajattelemisen aihetta enemmistölle.