Ruotsian Itä-Intian kauppakompanian entiteetit 1731-1799

Abstract

Tutkielma tarkastelee Ruotsin Itä-Intian kauppakomppanian (Svenska Ost-Indiska Compagniet, 1731–1813) mielletyn yhteisöentiteetin luonnetta 1700-luvulla erityisesti sille myönnettyjen privilegioiden, pamflettikeskustelun ja sanomalehtinäkyvyyden valossa. Tarkoitus on arvioida aikalaiskäsityksiä komppanian entiteetin rajojen selkeydestä suhteessa muuhun yhteiskuntaan ja komppanian mieltämistä sosiaaliseen tai rationaaliseen pohjautuvana yhteisönä. Työssä on sovellettu laadullista metodia tekstianalyysein ja numeraalisin taulukoinnein tuettuna. Eri lähderyhmistä tehtyjä tulkintoja arvioidaan suhteessa toisiinsa. Komppanian entiteetti näyttäytyy tutkielmassa nykykirjallisuudessa esitettyä vähemmän muusta yhteiskunnasta erilleen nousevana, varsinkin 1730–1750-luvuilla. Aikalaisten esitetään mieltäneen komppania johtohenkilöihinsä palautettavissa olevana paikallisena elinkeinona göteborgilaisille ja osana privilegioin säädeltyä traditionaalista yhteiskuntaa. Aikalaisten ei katsota tehneen erityistä rajaa komppanian juridisen raamin sisä- tai ulkopuolella olevien asioiden välille. Itä-Intian kaupan parissa työskentely tavallisena meri- tai varastomiehenäkin nousi kirkollisten kuulutusten perusteella osin määrittämään yksilöä tavalla, joka rinnasti komppanian ennemmin valtion instituutioihin kuin liikeyrityksiin. Komppanialla juridisena henkilönä ja organisaatioraamina ei tässä kehityksessä näytä olleen erityistä merkitystä. 1746–1753 komppanian organisatorisissa rakenteissa tapahtuneiden muutosten esitetään tulleen komppanian ulkopuolelta, kruununhallinnon ja tukholmalaisten suurporvareiden tavoitteita palvellen, ei komppanian sisäisenä evoluutiona rationaaliseksi yhtiöentiteetiksi. Kilpailun osallisuudesta Itä-Intian kauppaan katsotaan omanneen myös maantieteellisen ulottuvuuden Göteborgin ja keskusvaltaa edustaneen Tukholman välisenä valtakilpailuna, joka näkyi komppanian laivoihin liittyneen uutisoinnin rakenteissa. Göteborgin laivuriliikenteen analyysiin (1755–1756) perustuen esitetään komppanian teetä myydyn mahdollisesti ohi huutokauppojen, joka rikkoisi komppanian ja sen palveleman teen salakauppaliiketoiminnan rajaa toiminnallisesti kytkemällä komppanian suoraan teen salakaupan ketjuihin. 1780–1790-luvuilla komppanian entiteetin ilmenemisessä on lehdistöaineistossa havaittavissa muutostrendejä, jotka voivat viitata uudenlaisen, mahdollisesti rationaalisemman yhtiöentiteetin suuntaan tapahtuvaan kehitykseen. Samaan aikaan on kuitenkin edelleen tunnistettavissa traditionaalisia ajatusrakenteita komppanian palautumisesta omistajiinsa ja sen antamien yksilöä määrittävien merkitysten rajautumisesta ylemmillä organisatorisilla hierarkiatasoilla työskennelleisiin ryhmiin.