Essays on public economics

Abstract

This doctoral thesis is a collection of four essays in public economics that look at various public policies and their impacts on low-income and otherwise vulnerable individuals. The essays share the general aim of studying the effectiveness of public policies in achieving their stated goals. The first essay is single-authored by the candidate, and the latter three are collaborations with one or more co-authors.

In the first essay, I use a unique dataset compiled from Finnish registers and surveys to provide a comprehensive characterisation of the take-up behavior of Finnish welfare benefits (housing allowance and social assistance) using descriptive methods. I provide various stylised facts on take-up and discuss how income dynamics matter for understanding take-up and benefit targeting.

The second essay focuses on the impact of information on benefit takeup. We study the information campaign in the context of the introduction of the guarantee pension program in Finland in 2011 and find that receiving a mailed information letter and application form significantly increased take-up compared to non-recipients.

In the the third essay, we analyse the impact of employers’ disability insurance (DI) contributions on the incidence of disability pensions among their workers. Experience rating is used in DI in Finland in order to increase employers’ incentives to prevent disabilities among their workers. We use detailed data and an empirical strategy that allows us to identify the causal effect of experience rating on disability inflow. Our analysis finds that the policy is not effective in reducing disabilities.

The fourth essay uses a theoretical framework to provide optimal tax and transfer rules for poverty reduction in developing countries. We modify the standard optimal tax framework by restricting tax instruments to be linear, which are more feasibly implemented in countries with a lower administrative capacity. We show that when we change from the standard objective of welfare maximisation to that of poverty minimisation, which better depicts the concrete objectives of such countries, the optimal tax and transfer rules are changed.

Tämä väitöskirja koostuu neljästä julkistaloustieteen alaan kuuluvasta esseestä, jotka käsittelevät erinäisiä politiikkainstrumentteja ja niiden vaikutuksia pienituloisiin ja muilla tavoin haavoittuviin yksilöihin. Esseiden tavoite on vastata kysymykseen, kuinka hyvin nämä politiikkainstrumentit saavuttavat niiden eksplisiittiset tavoitteet. Ensimmäinen essee on väittelijän yksin kirjoittama, muut kolme on kirjoitettu yhteistyössä eri kirjoittajien kanssa.

Ensimmäisessä esseessä luon laajan katsauksen suomalaisten viimesijaisten sosiaalietuuksien, asumistuen ja toimeentulotuen, alikäyttöön. Esseessä käytetään kuvailevia menetelmiä yhdessä ainutlaatuisen, eri rekisteriaineistoista kootun aineiston kanssa. Muodostan niiden avulla useita tyyliteltyjä faktoja alikäytöstä ja tutkin, miten kohderyhmän tulodynamiikka vaikuttaa alikäyttöön ja tukien kohdentumiseen.

Toinen essee käsittelee informaation vaikutusta tukien alikäyttöön. Tutkimme suomalaisen takuueläkkeen voimaantulon yhteydessä vuonna 2011 toteutettua informaatiokampanjaa. Tutkimus osoittaa, että informaatiokirjeen ja hakulomakkeen saaminen postissa vaikutti merkittävästi tuen hakemisalttiuteen.

Kolmannessa esseessä tutkimme työnantajien työkyvyttömyyseläkevakuutusmaksujen vaikutusta työntekijöiden työkyvyttömyyseläkkeiden yleisyyteen. Suomessa on käytössä maksuluokkamalli, jonka tulisi kasvattaa työnantajien kannustimia ehkäistä työntekijöidensä terveysongelmia ennalta. Käyttämämme empiirinen menetelmä sekä aineistomme tarkkuustaso mahdollistavat vakuutusmaksujen kausaalivaikutuksen tunnistamisen. Analyysimme perusteella maksuluokkamalli ei toimi tavoitellulla tavalla työkyvyttömyyseläkkeiden vähentämisessä.

Neljännessä esseessä käytämme teoriamallia tarkastellaksemme optimaalista verojen ja tulonsiirtojen rakennetta köyhyyden vähentämiseen kehittyvissä maissa. Muokkaamme tavallista optimiveromallia ottamaan huomioon kehittyvien maiden heikomman hallinnollisen kapasiteetin rajoittamalla veroinstrumentit lineaarisiksi. Tutkimus osoittaa, että veromallin tavoitefunktion vaihtaminen tyypillisestä hyvinvoinnin maksimoinnista kehitysmaiden tavoitteita paremmin kuvastavaan köyhyyden vähentämiseen vaikuttaa optimaalisiin vero- ja tulonsiirtosääntöihin.