Ilmavoimien lentoteknillisen koulutuksen kehitys vuosina 1918-1944

Abstract

Ilmavoimien alkuaikojen lentoteknillisestä koulutuksesta ja sen kehittymisestä ei ole aikaisemmin tehty tutkimusta. Aihetta suppeammin käsitteleviä selvityksiä ja useitakin koulutusjärjestelmää koskevia artikkeleita on kyllä kirjoitettu. Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää millainen lentoteknillinen koulutusjärjestelmä Suomen Ilmavoimissa on ollut vuosina 1918 - 1944. Tutkittavaan ajankohtaan on sisältynyt useita Mekaanikkokoulun siirtoja.

Lentoteknillinen koulutus Ilmavoimissa vakiintui vuoteen 1923 mennessä. Vuoteen 1928 saakka mekaanikkokurssit olivat noin 6 kk pitkiä ja sen jälkeen 12 kk:n pituisia. Myös apumekaanikkokulutusta on tapahtunut ainakin vuodasta 1921 alkaen joukko-osastoissa. Sotavuosina koulutusjärjestelmä muuttui useaan kertaan. Ensin koulutettiin mekaanikkoja noin 3 kk:n sotamekaanikkokurssilla. Myöhemmin 6 kk:n sotamekaanikkokurssien täydennyskursseilla täydennettiin opintoja. Vuonna 1942 siirryttiin 12 kk:n kurssiin. Kehitys ei jäänyt tähän vaan jo seuraavana vuonna siirryttiin kolmeen erilliseen koulutusjaksoon jotka olivat pituudeltaan 4 kk + 6 kk + 7 kk. Vuonna 1942 aloitettiin myös erikoiskurssien järjestäminen, joilla koulutettiin sähkömekaanikkoja ja moottorimekaanikkoja. Lentosotakoulussa koulutettiin vuosina 1943 - 1944 viisi asemieskurssia, joilta valmistui aseapumekaanikkoja.

Tärkeimpinä lähteinä tutkimuksessa on käytetty Sota-arkiston asiakirjoja, Ilmavoimien teknillisen Koulun perinnemateriaalia ja julkaistuja kirjoja.