Yleisesikunnan sotilaspoliittisen tilannearvion kehittyminen 1930-luvulla

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Suomen sotaväen yleisesikunnan käsityksiä Suomen sotilaspoliittisesta asemasta ja sen kehittymisestä ennen talvisotaa. Tutkimuksen pääkysymys on, miten yleisesikunnan sotilaspoliittinen tilannearvio kehittyi sen Neuvostoliittoa koskevien katsausten ja tiedotusten valossa. Pääkysymykseen haetaan vastaus selvittämällä, miten yleisesikunnan tilannearvion kehittymiseen vaikuttivat tiedot

1. puna-armeijan kehittymisestä yleensä, 2. neuvostoupseeriston tasosta, 3. Neuvostoliiton sisäpoliittisen tilanteen kehittymisen vaikutuksista maan sotilaalliseen suorituskykyyn sekä 4. Neuvostoliiton kansainvälispoliittisen aseman kehittymisestä.

Tutkimus perustuu kaikilta tärkeimmiltä osiltaan julkaisemattomaan Sota-arkistossa säilytettävään alkuperäismateriaaliin, joista suurin osa on virallisia asiakirjoja. Niitä ovat muun muassa työn päälähteinä käytetyt, aina ylimmälle sotilaalliselle ja poliittiselle tasolle jaetut yleisesikunnan Neuvostoliittoa ja sen sota laitosta käsittelevät "Yleiskatsaus", "Tiedotuksia Neuvostoliitosta" ja "Katsaus sotilaspoliittisen aseman kehitykseen" -asiakirjat. Materiaalia ei ole aikaisemmin käytetty tutkimuksessa yhtenä kokonaisuutena.

Aihetta käsitellään kronologisesti tutkimuksen ajanjakson pituuden vuoksi sekä siksi, että saataisiin käsitys yleisesikunnan sotilaspoliittisen tilannearvion kehittymisestä.

Asiakirjat osoittavat, että yleisesikunnalla oli oikeata tietoa Neuvostoliitosta ja sen armeijasta. Yleisesikunnan tilastotoimistossa ei kuitenkaan pystytty analysoimaan tietoa. Arvioinnin lopputuloksena oli usein väärät johtopäätökset Neuvostoliiton sotilaallisesta kyvystä ja mahdollisuuksista. Tämä heijastui myös käsityksiin Neuvostoliiton suurvaltapoliittisista tavoitteista ja mahdollisuuksista toteuttaa niitä.

Asiakirjat osoittavat yleisesikunnan kaksijakoista suhtautumista Neuvostoliittoon ja sen sotilaalliseen voimaan. Toisaalta kaiken aikaa tuotiin esille puna-armeijan kehittyminen ja voiman kasvu. Toisaalta sen kykyä vähäteltiin. Syinä olivat upseeriston heikoksi arvioitu taso ja armeijan yleinen koulutuksen puute. Sinänsä teknisesti kehittynyttä välinettä ei uskottu osattavan käyttää. Lisäksi Neuvostoliiton sisäistä tilaa pidettiin koko talvisotaa edeltävän vuosikymmenen niin sekavana, ettei neuvostojohdon uskottu aloittavan sotaa. Maan taloudellisen ja sisäpoliittisen tilanteen ei yksinkertaisesti pitänyt mahdollistaa sitä.