Puna-armeijan operatiivisen ajattelun kehittyminen 1917-1941

Abstract

Tutkimus keskittyy puna-armeijan operaativisen ajattelun murroskohtiin vuosien 1917-1941 aikana sekä niihin liittyneisiin operatiivisen ajattelun suuntauksiin. Päätutkimusongelmana on selvittää minkälaisista operatiivisista periaatteista puna-armeijassa keskusteltiin 1920- ja 1930- luvuilla ja miten ne näkyivät puna-armeijan vuoden 1936 väliaikaisessa kenttäohjesäännössä. Tutkimuksen näkökulmaksi on valittu operatiivinen taso, koska se edustaa puna-armeijan sodankäyntitaidossa sen tärkeimpiä kokoonpanoja armeijaa ja rintamaa.

Tutkimusmenetelmänä on käytetty teoreettista kirjallisuuteen perustuvaa kuvailevaa tutkimusta. Käsitteiden ja tapahtumien analysoinnissa on käytetty venäläistä aikalaiskirjallisuutta sekä myöhempiä tutkimuksia. Näin saatua tietoa on verrattu länsimaisiin tutkimustuloksiin. Tällä tavoin pyritään rakentamaan kronologisesti etenevä kokonaisuus, jossa lähdekritiikki toteutetaan varmentamalla tieto eri lähteistä.

Kehityksen murroskohtia olivat Neuvosto-Venäjän sisällissota (1918-1921), puna-armeijan sotilaallinen reformi ( 1924-1928), vuoden 1929 kenttäohjesääntö, vuoden 193 6 väliaikainen kenttäohjesääntö, Stalinin puna-armeijaa koskeneet puhdistukset ( 193 7-1941) sekä vuoden 1940 joulukuussa pidetty puna-armeijan ylimmän johdon neuvottelukokous. Tärkeimpiä operatiivisia teorioita olivat kulutussodankäynti, tuhoamissodankäynti, peräkkäisten operaatioiden teoria, syvän taistelun oppi sekä syvät operaatiot.