Terveyskeskuslääkäreiden palkkaeroja vuosina 1998-2004 selittävät tekijät Suomessa
Ruskoaho, Juho (2008-10-29)
Ruskoaho, Juho
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
29.10.2008
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-561-804-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-561-804-7
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkasteltiin paneeliaineistolla terveyskeskuslääkäreiden palkkaeroja selittäviä tekijöitä vuosina 1998–2004. Selittävinä muuttujina oli terveyskeskuksia koskevia potilastietoja ja kuntia kuvaavia muuttujia. Tärkein lähestymistapa oli palkkaerojen kompensoinnin teoria. Lääkärin työn vaativuutta lisäävät tekijät, kuten runsas akuutin hoidon tarve, iäkäs potilasrakenne ja lääkäreiden vähäinen osuus työvoimasta, nostivat palkkatasoa, samoin kuin omalääkärijärjestelmä ja terveyskeskuksen pieni koko. Työpaikan sijaintia kompensoitiin työn vaativuutta enemmän ja lääkäreiden palkat olivat korkeita pienissä, syrjäisissä sekä työttömyydestä kärsivissä kunnissa. Lääkäritiheyden estimointitulokset vahvistivat lääkäreiden tarjonnan olleen vähäistä tällaisten kuntien terveyskeskuksiin. Tulokset näyttivät kuvaavan myös muiden terveyskeskustyöntekijöiden palkkoja. Tulosten valossa terveyskeskusten väestöpohjan kasvattaminen voisi vähentää korkeista palkoista johtuvaa kustannustehottomuutta. Korkeiden verotulojen kunnissa lääkäreiden palkat olivat keskimääräistä alemmat, kun puolestaan korkeiden valtionosuuksien kunnissa ne olivat keskimääräistä korkeammat. Lääkäreiden koulutusmäärän lasku laman aikana johti lääkäripulaan, joka vähensi lääkäreiden tarjontaa tiettyihin terveyskeskuksiin.
Tutkimusteema
Public services, Julkiset palvelut, Effectiveness of public services, Julkisten palvelujen vaikuttavuus
Avainsanat
Terveyskeskukset, lääkärit, palkkaerot