Durable Goods and Household Saving Ratios in the Euro Area

Abstract

The purpose of this paper is to estimate the impact of capitalising durable goods on the Euro area (EA) countries' and the EA-aggregate's household saving ratios and disposable incomes. The reason for this exercise is twofold. Firstly, it is generally accepted that individual households regard consumer durables as assets even though they are not treated as such in the System of National Accounts 1993. Secondly, the issue is related to the definition of household saving ratios; a much discussed topic in previous years. For instance, the U.S. Federal Reserve Board publishes two separate household net saving measures. The difference between these saving ratios is that one is derived by treating expenditure on consumer durables as investments while the other one is compiled by considering them to be household final consumption expenditure as is the present convention. We find that the effect of capitalising consumer durables on EA saving ratios is significant although the impact is lower than it is in the US.

Tämän paperin tarkoitus on estimoida kestokulutustavaroiden vaikutus kotitalouksien säästämisasteeseen ja käytettävissä olevaan tuloon. Artikkeli keskittyy vaikutuksien estimointiin euroalueella ja euroalueen maissa. Artikkelin taustalla on kaksi syytä. Ensinnäkin, kestokulutustavarat ovat yleisessä ajattelussa – näin ollen ihmisten todellisessa toiminnassa – hyväksytty investoinneiksi vaikka kansantalouden tilinpitoa määrittävä SNA93 ei tätä eroa tunnusta. Toiseksi, juuri tämän takia kestokulutustavaroiden vaikutuksesta kotitalouksien käyttäytymiseen on paljon puhuttu, mutta tästä ei ole juurikaan käytännön laskelmia tehty – etenkään Euroopassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa keskuspankki (Federal Reserve Board) julkaisee kaksi nettosäästämisastetta rahapolitiikan tarpeisiin. Ensimmäinen säästämisaste on perinteinen SNA93:n suosittelema säästämisaste, jossa kestokulutustavarat ovat käsitelty kulutusmenoina. Toisessa säästämisasteessa kestokulutustavarat on käsitelty investointeina. Paperin keskeinen tulos on, että kestokulutustavaroiden vaikutus säästämiseen on alhaisempi Euroopassa kuin Yhdysvalloissa.