Hiilidioksidiveron taloudelliset vaikutukset

Abstract

Taloutta koskevaa hiilidioksidipäästörajoitetta voidaan tarkastella teoreettisesti esimerkiksi tutkimalla millaiset ovat päästörajoitteen toteuttavien ohjauskeinojen taloudelliset vaikutukset. Mallilaskelmilla tuotetaan konkreettisia arvioita siitä, kuinka hiilidioksidipäästörajoite vaikuttaa talouteen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan hiilidioksidipäästöjen rajoittamista sekä teoreettisesti että hiilidioksidiveroon perustuvilla mallilaskelmilla. Taloutta koskeva hiilidioksidipäästörajoite aiheuttaa, riippumatta siitä millä tavoilla ko. päästörajoite toteutetaan, hiilidioksidipäästöihin liittyvän ns. niukkuushinnan syntymisen. Mikäli hiilidioksidipäästöjä rajoitetaan hiilidioksidiverolla ko. niukkuus verotetaan yhteiskunnalle ja veron tuotolla alennetaan muita veroja. Mikäli hiilidioksidipäästökiintiöt jaetaan esimerkiksi ilmaiseksi taloudenpitäjille ko. niukkuus vaikuttaa samalla tavoin esimerkiksi sähkön ja lämmön hintaan, mutta niukkuus ilmenee taloudenpitäjien yksityistaloudellisina voittoina. Vaikka sähkön ja lämmön kuluttajahinta on sama, hiilidioksidipäästörajoitteen kokonaistaloudelliset vaikutukset eroavat em. tapauksessa. Mallilaskelmissa osoittautuu, että tarvittava siis Suomen ns. Kioto-tavoitteen toteuttava hiilidioksidivero vaihtelee noin sadasta markasta noin kahteen sataan markkaan hiilidioksiditonnia kohden. Tarvittavaa hiilidioksidiveroa alentaa lisäydinvoiman rakentaminen ja/tai suurempi sähkön tuonti. Lisäydinvoima suurin piirtein puolittaa tarvittavan hiilidioksidiveron ja sähkön tuontimahdollisuus alentaa tarvittavaa hiilidioksidiveroa noin kolmanneksella. Näin ollen myös energiaverokertymä riippuu huomattavasti energiantuotannon vaihtoehdoista riippuen. Päästörajoitteen toteuttamisen kokonaistaloudelliset vaikutukset ovat 0,2-0,4 % alennus kotitalouksien kulutuksessa vuoden 2010 tasolta. Teollisuuden energiavaltaisten toimialojen tuotanto alentuu enimmillään vuoden 2015 tasolta noin 1,5 % ja vähimmillään tuotannon muutos on käytännössä nolla.

The imposition of CO2- reduction target can be studied purely theoretically, for example what are the economic impacts of different instruments (taxes, quotas etc.) that achieve the same CO2-target. On the other hand calculations based on economic models produce concrete estimates of the economic impacts of CO2-emission abatement policies. In this discussion paper we present both theoretical and practical aspects of CO2-emission abatement. Inevitable consequence of a binding CO2-constraint is the generation of scarcity rent. In the case of a CO2-tax this rent is taxed to all purchasers of fossils fuels while other taxes can be lowered to an extent commensurate the revenue of CO2-tax (so called tax recycling). In the case of grand-fathered emission quotas the same rent is ?privatised?. The user price of energy (price of heat and power) are the same in both cases, but economic consequences are different. In a purely domestic policy setting the level of CO2-tax required to achieve first commitment period emission target for Finland varies from about 100 FIM (17 ?) to about 200 FIM (34 ?) per ton of CO2. More nuclear power capacity or more import of electricity lowers the required CO2-tax; nuclear option by about 100 FIM and the import of electricity by about 65 FIM. As a consequence also the CO2-tax revenue varies greatly depending on options in electricity generation. In the case of more nuclear capacity CO2-tax revenue is smaller than the revenue of energy taxes in the baseline scenario, thereby necessitating to apply tax recouping rather than tax recycling in order to maintain the balanced budget principle. The macroeconomic impact of CO2-tax is a decline of 0,2%-0,4% in household consumption from the baseline level compared to baseline in the year 2010 and about 0,3 % decline in gross domestic product in the year 2010. The impact on energy intensive industries is larger leading to about 1,5 % decline in production volume in the year 2015.