Norjan ja Suomen tuloverojärjestelmien vertailua

Abstract

Selvityksessä vertaillaan Norjan ja Suomen eriytettyjen tuloverojärjestelmien veropohjia ja veroasteikkoja ja arvioidaan niistä aiheutuvia kannustimia pienyrittäjän käyttäytymiseen. Suomessa yksityishenkilön tulot jaetaan kahteen toisensa poissulkevaan tulolajiin, ansiotuloon ja pääomatuloon. Nämä verotetaan eri veroasteilla. Norja taas kohdistaa suhteellisen veron henkilön ansio- ja pääomatulot sisältävään kokonaistuloon ja tämän lisäksi progressiivisesti nousevan veron henkilön bruttoansiotuloon. Tämän ja muiden erojen takia Norjassa yrittäjän ja palkansaajan verotus on yhdenmukaisempaa kuin Suomessa. Norjan järjestelmä on myös neutraali henkilöyhtiön rahoitusvaihtoehtojen suhteen, kun taas Suomessa tuloverotus suosii omaa pääomaa, joissain tapauksissa taas velkaa. Norjan tuloverotus on myös investointien suhteen neutraalimpi kuin Suomen.

This paper compares the tax base and rate structures of the Norwegian and Finnish dual income tax systems. It focuses especially on taxation of closely held firms. Finland splits the income to capital and earned income and taxes both at different tax schedules. In Norway gross income of individuals is initially subjected to a flat tax. An additional progressive tax is collected on earned income. As a result from these and some other differences the Norwegian tax system treats wage earners and entrepreneurs more equally than the Finnish system. The Norwegian system is also shown to be neutral with respect to the partnerships financing decisions. The Finnish system does not establish this neutrality. Both systems tend to increase incentives to invest in fixed assets. However, the Norwegian system is closer to investment neutrality than the Finnish system.