Kehdosta hautaan - suomalainen hyvinvointiyhteiskuntansa hoivassa

Abstract

Tässä raportissa julkisen talouden menot ja tulot vuonna 1993 on peittävästi kohdennettu väestön iän mukaan vuosiluokille. Tällä tutkimuksella arvioidaan yhtäältä hyvinvointiyhteiskuntamme anteliaisuutta kansalaisen eri elinvaiheissa ja toisaalta ikääntyvän väestön vaikutusta julkiseen talouteen aina vuoteen 2050 saakka. Koulutukseen, terveyteen ja muihin julkisiin palveluihin suunnataan yhteensä kaksi viidesosaa julkisista kokonaismenoista. Julkisia palveluja käyttävät eniten vanhukset sekä koululaiset. Sosiaalisista tulonsiirroista koostuu melkein puolet julkisen talouden kokonaismenoista. Nämä menot painottuvat vahvasti eläkeläisväestöön, sillä sosiaalisista tulonsiirroista yli puolet on eläkkeitä.

Julkisista tuloista pääosa kertyy keski-ikäisiltä. Asukasta kohti lasketuilla julkisilla nettomenoilla mitattuna eniten yhteiskunnalta saa erittäin iäkäs kansalainen, sillä eläkkeensä lisäksi hän tarvitsee runsaasti julkisia terveys- ja sosiaalipalveluja. Lapsiinkin suomalainen yhteiskunta panostaa runsaasti voimavaroja. Parhaassa työiässä olevat rahoittavat lasten ja vanhempien julkisen kulutuksen, sosiaaliset tulonsiirrot ja muut etuudet.

Suomen väestön määrän ja ikärakenteen muutos lisää julkisia kokonaismenoja 30 vuodessa saman verran, kuin ne kasvoivat äskeisen laman aikana 3 vuodessa. Koska väestötekijät lisäävät julkisia kokonaismenoja selvästi enemmän kuin julkisia kokonaistuloja, julkisen talouden reaaliset nettomenot yli kaksinkertaistuvat vuoteen 2030 mennessä. Suurimpien ikäluokkien jälkeen väestötekijät alkavat alentaa julkisia menoja.