Suomen kansan wanhoja runoja ynnä myös nykyisempiä lauluja : 1. osa
Topelius, Zacharias (1822)
präntätty J. C. Frenckellin ja pojan tykönä
1822
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-dor-002061
https://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-dor-002061
Tiivistelmä
Zacharias Topelius vanhempi (1781–1831), Uudenkaarlepyyn piirilääkäri, aloitti kansanrunojen keräämisen jo vuonna 1803 kiertäessään rokotusmatkoilla Pohjanmaalla. Parikymmentä vuotta myöhemmin hän ryhtyi julkaisemaan keräämiään runoja. Aluksi hän suunnitteli liittävänsä mukaan myös runojen ruotsinnokset, mutta luopui sitten suunnitelmasta.
Suomen kansan wanhoja runoja, ynnä myös nykyisempiä lauluja ilmestyi viitenä vihkona vuosina 1822–1831, viimeinen osa vasta tekijän kuoleman jälkeen. Teoksessa on 83 muinaisrunoa ja loitsua ja 28 uudempaa runoa ja rahvaanrunoilijoiden sepitettä. Kokoelma oli ilmestymisaikanaan laajin suomalaisen kansanrunouden ainesjulkaisu. Myös Topeliuksen laatimat esipuheet ovat tutkimushistoriallisesti merkittäviä.
Suomen kansan wanhoja runoja, ynnä myös nykyisempiä lauluja ilmestyi viitenä vihkona vuosina 1822–1831, viimeinen osa vasta tekijän kuoleman jälkeen. Teoksessa on 83 muinaisrunoa ja loitsua ja 28 uudempaa runoa ja rahvaanrunoilijoiden sepitettä. Kokoelma oli ilmestymisaikanaan laajin suomalaisen kansanrunouden ainesjulkaisu. Myös Topeliuksen laatimat esipuheet ovat tutkimushistoriallisesti merkittäviä.