Puolueettomuuden suojaamisesta kaappaushyökkäyksen torjuntaan : meri- ja rannikkotaktiikan kehittyminen 1960- ja 1970-luvulla
Säämänen, Juuso (2017)
Säämänen, Juuso
Sotataidon laitos
Sotahistoria
Yleisesikuntaupseerikurssin opiskelijan diplomityö
58. Yleisesikuntaupseerikurssi
2017
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017111350668
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017111350668
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa selvitetään, miten meri- ja rannikkotaktiikkaa kehitettiin vuodesta 1966 1980-luvun alkupuolelle saakka. Taktiikan kehittämistä tarkastellaan sodan kuvassa ja uhka-arvioissa, puolustusvoimien sodanajan kokoonpanossa ja operatiivisissa suunnitelmissa tapahtuneiden muutosten sekä suunniteltujen ja toteutuneiden puolustusmateriaalihankintojen avulla.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty perinteistä historiantutkimuksen metodia: tutkimusongelma on ratkaistu kvalitatiivisesti valittua lähdeaineistoa analysoimalla ja vertailemalla. Lähdeaineisto koostuu pääosin primäärilähteistä, joista tärkeimpiä ovat Kansallisarkistossa ja Pääesikunnan arkistossa säilytettävät puolustusvoimien arkistoaineistot sekä ohjesäännöt, niiden luonnokset ja sotilaslehdistössä julkaistut artikkelit. Edellä mainittujen lähdetyyppien lisäksi myös haastatteluilla kerätyn muistitiedon avulla on pystytty täydentämään taktiikan kehittämiseen liittyvää kokonaiskuvaa etenkin 1970-luvun jälkipuoliskon osalta.
Meri- ja rannikkotaktiikkaa kehitettiin ensisijaisesti merisodan kuvassa ja sotilaallisissa uhka-arvioissa tapahtuneiden muutosten perusteella. Sen vuoksi meri- ja rannikkotaktiikan kehittäminen jakaantui vuoden 1966 ja 1980-luvun alkuvuosien välisenä aikana kahteen toisistaan poikkeavaan jaksoon. 1960-luvun loppupuolella merivoimissa ja rannikkotykistössä keskityttiin kaappaushyökkäyksen torjuntaa palvelevan taktiikan kehittämiseen. 1970-luvun alkupuolella meri- ja rannikkotaktiikkaa kehitettiin tarkentamalla puolueettomuuden ja meriliikenteen suojaamiseen liittyneitä operatiivisia suunnitelmia sekä laatimalla ohjesääntöjä ja ohjeita.
Meri- ja rannikkotaktiikan kehittäminen perustui myös puolustusvoimien johdon ja Pääesikunnan operatiivisen osaston määrittämiin reunaehtoihin. Kehittämisen reunaehdot muotoutuivat käytännössä maantieteellisten ja operatiivisten olosuhteiden, käytössä olevien taloudellisten ja materiaalisten resurssien sekä alueellisen puolustusjärjestelmän periaatteiden perusteella. Kansallisiin lähtökohtiin perustuneesta kehittämistyöstä huolimatta Ruotsissa tehdyillä ratkaisuilla oli myös merkittävä vaikutus meripuolustuksen johtosuhteisiin, kokoonpanoihin sekä joukkojen käyttöperiaatteisiin.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty perinteistä historiantutkimuksen metodia: tutkimusongelma on ratkaistu kvalitatiivisesti valittua lähdeaineistoa analysoimalla ja vertailemalla. Lähdeaineisto koostuu pääosin primäärilähteistä, joista tärkeimpiä ovat Kansallisarkistossa ja Pääesikunnan arkistossa säilytettävät puolustusvoimien arkistoaineistot sekä ohjesäännöt, niiden luonnokset ja sotilaslehdistössä julkaistut artikkelit. Edellä mainittujen lähdetyyppien lisäksi myös haastatteluilla kerätyn muistitiedon avulla on pystytty täydentämään taktiikan kehittämiseen liittyvää kokonaiskuvaa etenkin 1970-luvun jälkipuoliskon osalta.
Meri- ja rannikkotaktiikkaa kehitettiin ensisijaisesti merisodan kuvassa ja sotilaallisissa uhka-arvioissa tapahtuneiden muutosten perusteella. Sen vuoksi meri- ja rannikkotaktiikan kehittäminen jakaantui vuoden 1966 ja 1980-luvun alkuvuosien välisenä aikana kahteen toisistaan poikkeavaan jaksoon. 1960-luvun loppupuolella merivoimissa ja rannikkotykistössä keskityttiin kaappaushyökkäyksen torjuntaa palvelevan taktiikan kehittämiseen. 1970-luvun alkupuolella meri- ja rannikkotaktiikkaa kehitettiin tarkentamalla puolueettomuuden ja meriliikenteen suojaamiseen liittyneitä operatiivisia suunnitelmia sekä laatimalla ohjesääntöjä ja ohjeita.
Meri- ja rannikkotaktiikan kehittäminen perustui myös puolustusvoimien johdon ja Pääesikunnan operatiivisen osaston määrittämiin reunaehtoihin. Kehittämisen reunaehdot muotoutuivat käytännössä maantieteellisten ja operatiivisten olosuhteiden, käytössä olevien taloudellisten ja materiaalisten resurssien sekä alueellisen puolustusjärjestelmän periaatteiden perusteella. Kansallisiin lähtökohtiin perustuneesta kehittämistyöstä huolimatta Ruotsissa tehdyillä ratkaisuilla oli myös merkittävä vaikutus meripuolustuksen johtosuhteisiin, kokoonpanoihin sekä joukkojen käyttöperiaatteisiin.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]