Sotahistorian opetuksen kehitys puolustusvoimien vakinaisen väen upseerikoulutuksessa : sotahistorian opetuksen kehittyminen 1920-luvulta 1950-luvulle

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää vakinaisen väen upseerien sotahistorian opetuksen päämääriä,sisältöä ja toteutusta eri koulutustasoilla, opetuksen kehittymistä 1920-luvulta 1950- luvulle sekä opetukseen vaikuttaneita tekijöitä.

Tutkittavat asiat ovat: - mitkä olivat sotahistorian opetuksen päämäärät ja sisältö eri kursseilla, - miten opetusta annettiin eri kursseilla, - mitkä tekijät ja ketkä henkilöt vaikuttivat opetukseen, - miten opetus kehittyi tai muuttui sekä - millaisia havaintoja tai arvioita opetuksesta ja sen kehityksestä voidaan tehdä niiden ymmärtämiseksi.

Pääasiallisena tutkimusmenetelmänä on ollut arkisto!ähteisiin ja kirjallisuuteen perustuva Ex post facto tutkimus. Lisäksi työssä on käytetty kvalitatiivisia ja osittain myös kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimusnäkökulma on ollut pedagoginen eli opetuksen päämääriä ja opetusmenetelmiä selvittävä.

Sotahistoria sisällytettiin vakinaisen väen upseerien koulutukseen jo alkuvaiheista lähtien. Opetuksen kehitysvaiheet ovat olleet yhteydessä ulkoisissa tekijöissä tapahtuneisiin murroksiin (itsenäistyminen ja Suomen sodat) sekä opetuksen yhdenmukaisuuteen ja jatkuvuuteen eri kurssitasoilla. Tärkeimmät sotahistorian opetuksen kehittymiseen vaikuttaneet tekijät olivat olosuhteissa tapahtuneet muutokset sekä opettajat.

Lähdemateriaalin runkona on käytetty sota-arkistossa olevia alkuperäisiä asiakirjoja sekä upseerikoulutusta käsitteleviä aikaisempia tutkimuksia. Täydentävinä lähteinä on käytetty upseerikoulutusta ja sotakouluja käsittelevää kirjallisuutta ja eräitä opinnäytteitä.