Reserviläisten fyysisen aktiivisuuden ja kunnon yhteys tuki- ja liikuntaelinvaivoihin
Västilä, Ville (2017)
Västilä, Ville
Maanpuolustuskorkeakoulu
Sotilaspedagogiikka
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 6
2017
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708098026
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708098026
Tiivistelmä
Sotilaita tutkittaessa on havaittu palvelusta edeltävän alhaisen fyysisen aktiivisuuden ja kunnon lisäävän palvelusaikaista vammautumisriskiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää reserviläisten tuki- ja liikuntaelinvaivojen esiintyvyyttä, fyysisen aktiivisuuden ja kunnon yhteyksiä tuki- ja liikuntaelinvaivoihin sekä tutkia, mitkä taustatekijät ovat yhteydessä tuki- ja liikuntaelinvaivoihin.
Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 2008 ja 2015 kertausharjoitusten yhteydessä testatuilta miespuolisilta (n=1 613) reserviläisiltä (ikä 25.7 ± 5.8). Tuki- ja liikuntaelinvaivoja sekä fyysistä aktiivisuutta arvioitiin kyselyillä. Kehonkoostumusta tarkasteltiin antropometrisillä mittauksilla: paino, pituus, painoindeksi ja vyötärönympärys. Fyysistä suorituskykyä tarkasteltiin lihaskuntotestillä, joka sisälsi istumaannousun, etunojapunnerrukset, vauhdittoman pituushypyn, toistokyykistyksen, puristusvoiman sekä ala- ja yläraajojen maksimaalisen ojennusvoiman mittaukset. Lisäksi hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä tarkasteltiin epäsuoralla maksimaalisella hapenottokykytestillä polkupyörällä. Tilastollisissa analyyseissa käytettiin khiin neliö -testiä, varianssianalyysia (ANOVA) ja logistista regressioanalyysia.
Fyysisellä aktiivisuudella havaittiin tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä eri kiputiloihin. Yli kolme kertaa viikossa liikuntaa harrastaneilla oli tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys pienempään todennäköisyyteen kokea pääkipua (p<0.001). Heillä oli myös tilastollisesti merkitsevä yhteys pienempään todennäköisyyteen kokea selkäkipua (p<0.005), niskakipua (p<0.05), vatsakipua (p<0.05) ja noidannuolikipua (p<0.005). Työssä tapahtuva kohtuullinen aktiivisuus (keskitaso) oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä pienempään todennäköi-syyteen kokea yläraajakipua (p<0.005), alaraajakipua (p<0.05) ja iskiaskipua (p<0.05). Asiointiaktiivisuudella ei havaittu yhteyttä tuki- ja liikuntaelinkipuihin. Fyysisen kunnon muuttujilla havaittiin tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä eri kiputiloihin. Maksimaalisella hapenottokyvyllä oli käänteinen tilastollisesti merkitsevä yhteys pienempään todennäköisyyteen kokea pääkipua (p<0.05) ja noidannuolikipua (p<0.05). Myös vartalon koukistajalihasten kestävyydellä (istumaannousu) oli käänteinen tilastollisesti merkitsevä yhteys pienempään todennäköisyyteen kokea noidannuolikipua (p<0.05) ja alaraajojen lihaskestävyydellä (toistokyykistys) iskiaskipua (p<0.05). Vapaa-ajan liikunnan harrastamisella ja useilla suorituskyvyn muuttujilla oli positiivinen tilastollisesti merkitsevä yhteys suurempaan todennäköisyyteen kokea polvikipua, yläraajakipua ja alaraajakipua. Vauhdittomalla pituushypyllä ja alaraajojen maksimivoimalla ei havaittu yhteyttä tuki- ja liikuntaelinvaivoihin.
Tämä tutkimus osoitti maksimaalisen hapenottokyvyn, keskivartalon ja alaraajojen lihaskestävyyden sekä fyysisen aktiivisuuden olevan yhteydessä alaselkäkipujen pienempään todennäköisyyteen. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan reserviläisille suositella terveysliikuntasuosituksen mukaista liikunnan määrää fyysisen aktiivisuuden tavoitetasona reservissä ollessaan.
Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 2008 ja 2015 kertausharjoitusten yhteydessä testatuilta miespuolisilta (n=1 613) reserviläisiltä (ikä 25.7 ± 5.8). Tuki- ja liikuntaelinvaivoja sekä fyysistä aktiivisuutta arvioitiin kyselyillä. Kehonkoostumusta tarkasteltiin antropometrisillä mittauksilla: paino, pituus, painoindeksi ja vyötärönympärys. Fyysistä suorituskykyä tarkasteltiin lihaskuntotestillä, joka sisälsi istumaannousun, etunojapunnerrukset, vauhdittoman pituushypyn, toistokyykistyksen, puristusvoiman sekä ala- ja yläraajojen maksimaalisen ojennusvoiman mittaukset. Lisäksi hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä tarkasteltiin epäsuoralla maksimaalisella hapenottokykytestillä polkupyörällä. Tilastollisissa analyyseissa käytettiin khiin neliö -testiä, varianssianalyysia (ANOVA) ja logistista regressioanalyysia.
Fyysisellä aktiivisuudella havaittiin tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä eri kiputiloihin. Yli kolme kertaa viikossa liikuntaa harrastaneilla oli tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys pienempään todennäköisyyteen kokea pääkipua (p<0.001). Heillä oli myös tilastollisesti merkitsevä yhteys pienempään todennäköisyyteen kokea selkäkipua (p<0.005), niskakipua (p<0.05), vatsakipua (p<0.05) ja noidannuolikipua (p<0.005). Työssä tapahtuva kohtuullinen aktiivisuus (keskitaso) oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä pienempään todennäköi-syyteen kokea yläraajakipua (p<0.005), alaraajakipua (p<0.05) ja iskiaskipua (p<0.05). Asiointiaktiivisuudella ei havaittu yhteyttä tuki- ja liikuntaelinkipuihin. Fyysisen kunnon muuttujilla havaittiin tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä eri kiputiloihin. Maksimaalisella hapenottokyvyllä oli käänteinen tilastollisesti merkitsevä yhteys pienempään todennäköisyyteen kokea pääkipua (p<0.05) ja noidannuolikipua (p<0.05). Myös vartalon koukistajalihasten kestävyydellä (istumaannousu) oli käänteinen tilastollisesti merkitsevä yhteys pienempään todennäköisyyteen kokea noidannuolikipua (p<0.05) ja alaraajojen lihaskestävyydellä (toistokyykistys) iskiaskipua (p<0.05). Vapaa-ajan liikunnan harrastamisella ja useilla suorituskyvyn muuttujilla oli positiivinen tilastollisesti merkitsevä yhteys suurempaan todennäköisyyteen kokea polvikipua, yläraajakipua ja alaraajakipua. Vauhdittomalla pituushypyllä ja alaraajojen maksimivoimalla ei havaittu yhteyttä tuki- ja liikuntaelinvaivoihin.
Tämä tutkimus osoitti maksimaalisen hapenottokyvyn, keskivartalon ja alaraajojen lihaskestävyyden sekä fyysisen aktiivisuuden olevan yhteydessä alaselkäkipujen pienempään todennäköisyyteen. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan reserviläisille suositella terveysliikuntasuosituksen mukaista liikunnan määrää fyysisen aktiivisuuden tavoitetasona reservissä ollessaan.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]