Taistelunkestävyyttä parantavien ominaisuuksien kehitys 3.-5. sukupolven hävittäjissä
Sunnari, Joonas (2017)
Sunnari, Joonas
Sotatekniikan laitos
Sotatekniikka
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 6
2017
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708098009
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708098009
Tiivistelmä
Tutkielmassa paneudutaan taistelunkestävyyden käsitteeseen, sekä tarkastellaan hävittäjän taistelunkestävyyttä parantavien ominaisuuksien kehittymistä kolmen viimeisen hävittäjäsukupolven aikana. Tutkielma keskittyy yhdysvaltalaisvalmisteisiin monitoimihävittäjiin ja niiden taistelunkestävyyttä parantaviin ominaisuuksiin.
Tutkielma on suurilta osin laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelminä ovat kirjallisuusselvitys, sekä vertailu. Vertailussa käytetään hyväksi sekä laadullista, että määrällistä tutkimusta. Tutkielman pääkysymys on: Miten taistelunkestävyyttä parantavat keskeiset ominaisuudet ovat kehittyneet 3.-5. sukupolven hävittäjissä? Pääkysymyksen tueksi on asetettu seuraavat apukysymykset: Mistä seikoista taistelunkestävyys koostuu? Mitkä hävittäjän ominaisuudet parantavat taistelunkestävyyttä?
Taistelunkestävyyden merkitys on jatkuvasti kasvanut hävittäjän suunnittelussa, sillä taistelunkestävyys vaikuttaa suoraan hävittäjän kokonaistehokkuuteen. Taistelunkestävyys koostuu uhka-alttiudesta, sekä haavoittuvuudesta. Uhka-alttius määrittää hävittäjän kykyä väistää taistelukentän asettamia uhkia. Haavoittuvuus määrittää kykyä sietää vaurioita, joita vihollisen asejärjestelmä on hävittäjälle aiheuttanut. Taistelunkestävyyttä parantavat ominaisuudet ovat kehittyneet merkittävästi kolmen viimeisen hävittäjäsukupolven aikana. Merkittävimpinä hävittäjän taistelunkestävyyden suunnitteluun vaikuttavina tekijöinä ovat kustannustehokkuus, sekä hävittäjälle suunniteltu uhkaympäristö. Hävittäjän taistelunkestävyyden suunnittelu tulisi ottaa huomioon mahdollisimman aikaisin hävittäjän suunnitteluprosessissa, jolloin minimoidaan taistelunkestävyyttä parantavien ominaisuuksien negatiiviset vaikutukset hävittäjän suorituskykyyn.
Uhka-alttiutta vähentävien järjestelmien osalta merkittävimpänä kehityksenä ovat häiveteknologia, laajalla sähkömagneettisen spektrin alueella toimivat omasuojajärjestelmät, sekä hävittäjän ohjaajan tilannetietoisuutta parantava sensorifuusio. Haavoittuvuutta vähentävien ominaisuuksien kehitys on ollut merkittävää neljänteen hävittäjäsukupolveen saakka. Kehitystä on tapahtunut etenkin ohjausjärjestelmän, sekä polttoainejärjestelmän osalta. Viidennen sukupolven hävittäjän haavoittuvuus on lisääntynyt haavoittuvuutta vähentävien järjestelmien valossa. Tämä voi olla seurausta uhka-alttiutta vähentävien järjestelmien kehityksestä, jolloin haavoittuvuus on voitu jättää pienemmälle huomiolle.
Tutkielma on suurilta osin laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelminä ovat kirjallisuusselvitys, sekä vertailu. Vertailussa käytetään hyväksi sekä laadullista, että määrällistä tutkimusta. Tutkielman pääkysymys on: Miten taistelunkestävyyttä parantavat keskeiset ominaisuudet ovat kehittyneet 3.-5. sukupolven hävittäjissä? Pääkysymyksen tueksi on asetettu seuraavat apukysymykset: Mistä seikoista taistelunkestävyys koostuu? Mitkä hävittäjän ominaisuudet parantavat taistelunkestävyyttä?
Taistelunkestävyyden merkitys on jatkuvasti kasvanut hävittäjän suunnittelussa, sillä taistelunkestävyys vaikuttaa suoraan hävittäjän kokonaistehokkuuteen. Taistelunkestävyys koostuu uhka-alttiudesta, sekä haavoittuvuudesta. Uhka-alttius määrittää hävittäjän kykyä väistää taistelukentän asettamia uhkia. Haavoittuvuus määrittää kykyä sietää vaurioita, joita vihollisen asejärjestelmä on hävittäjälle aiheuttanut. Taistelunkestävyyttä parantavat ominaisuudet ovat kehittyneet merkittävästi kolmen viimeisen hävittäjäsukupolven aikana. Merkittävimpinä hävittäjän taistelunkestävyyden suunnitteluun vaikuttavina tekijöinä ovat kustannustehokkuus, sekä hävittäjälle suunniteltu uhkaympäristö. Hävittäjän taistelunkestävyyden suunnittelu tulisi ottaa huomioon mahdollisimman aikaisin hävittäjän suunnitteluprosessissa, jolloin minimoidaan taistelunkestävyyttä parantavien ominaisuuksien negatiiviset vaikutukset hävittäjän suorituskykyyn.
Uhka-alttiutta vähentävien järjestelmien osalta merkittävimpänä kehityksenä ovat häiveteknologia, laajalla sähkömagneettisen spektrin alueella toimivat omasuojajärjestelmät, sekä hävittäjän ohjaajan tilannetietoisuutta parantava sensorifuusio. Haavoittuvuutta vähentävien ominaisuuksien kehitys on ollut merkittävää neljänteen hävittäjäsukupolveen saakka. Kehitystä on tapahtunut etenkin ohjausjärjestelmän, sekä polttoainejärjestelmän osalta. Viidennen sukupolven hävittäjän haavoittuvuus on lisääntynyt haavoittuvuutta vähentävien järjestelmien valossa. Tämä voi olla seurausta uhka-alttiutta vähentävien järjestelmien kehityksestä, jolloin haavoittuvuus on voitu jättää pienemmälle huomiolle.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]