Perinnemaisemien inventointiohje

Abstract

Ympäristöministeriön rahoituksella laadittu Perinnemaisemien inventointiohje on suunnattu ympäristöhallinnossa perinnemaisemien parissa työskentelevälle henkilöstölle mm. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa (ELY), Suomen Ympäristökeskuksessa (SYKE) ja Metsähallituksessa. Ohjetta voidaan soveltuvin osin hyödyntää myös maatalouden ympäristökorvausta varten tehtävissä suunnitelmissa. Ohje on laadittu perinnemaisemien inventointien, sekä niitä koskevan tiedon tuotannon ja ylläpidon yhtenäistämiseksi, ja valtakunnallisen tietoaineiston kokoamiseksi. Inventointien tavoitteena onkin selvittää perinnemaisemien ja eri perinnebiotooppityyppien nykytila Suomessa, tunnistaa arvokkaat ja kiireellisimmin hoidon tarpeessa olevat kohteet, sekä löytää uusia kohteita tavoitepinta-alaan (60 000 ha) asti.

Laadittua maastolomaketta voidaan käyttää inventoinnin lisäksi myös perinnemaisemien seurantatiedon keruuseen. Kerätty tieto liitetään osaksi ympäristöhallinnon yhteistä ULJAS-tietojärjestelmäkokonaisuutta, jossa on osio perinnemaisematiedon ylläpitoon. Suomen perinnemaisemat kattavaa paikkatietoaineistoa voidaan jakaa edelleen muiden SYKEn valtakunnallisesti ylläpitämien aineistojen tapaan hallinnon sisäisille käyttäjille sekä ulkoisille asiakkaille. Tällöin kohteet voidaan huomioida maatalouden ympäristökorvausjärjestelmässä, maankäytössä, hoidon suunnittelussa, hoitohankkeissa ym.

Kasvillisuus on edelleen selkeä painopiste inventoinnissa, koska perinnemaisemien luokittelu perustuu kasvillisuustyyppeihin. Kasvillisuuden avulla voidaan arvioida myös kohteen maankäyttöä, sen perinteisyyttä, jatkuvuutta ja historiaa. Kasvilajisto onkin toimiva ja kustannustehokas väline myös muiden perinnemaisemien arvojen selvittämiseen ja arvioimiseen. Se ilmentää usein hyvin esimerkiksi hyönteislajistolle soveliasta ympäristöä. Eläinlajiston vastaavan tasoinen inventointi vaatisi moninkertaiset voimavarat ja edellyttäisi nykyistä parempaa tietotasoa eläinlajiston indikaattoriarvoista. Kuitenkin myös muiden eliöryhmien monipuolisuus ja edustavuus, sekä maisema ja kulttuuriperintö ovat osa kunkin kohteen arvoa. Näitä pyritäänkin huomioimaan inventoinnissa aiempaa enemmän, mm. arvoluokkaa ja hoitosuosituksia arvioitaessa. Kohteiden arvoluokitusta onkin ohjeessa uudistettu ja laajennettu, mikä mahdollistaa myös perinnemaisemalajistoltaan arvokkaiden uusympäristöjen ja luontaisesti avointen niittyjen inventoinnin. Muita uudistuksia ovat myös eritasoisten inventointien käyttömahdollisuus. Inventointia nopeuttaa ja yhdenmukaistaa myös lukuisten vakioitujen vastausvaihtoehtojen käyttö maastolomakkeessa.