Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntien alueen ilmanlaadun bioindikaattoriseuranta vuosina 2004 ja 2005
Polojärvi, Katja; Niskanen, Ilkka; Haahla, Anu; Ellonen, Tuomo (2005-06)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Polojärvi, Katja
Niskanen, Ilkka
Haahla, Anu
Ellonen, Tuomo
Uudenmaan ympäristökeskus
06 / 2005
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:952-11-1985-3
https://urn.fi/URN:ISBN:952-11-1985-3
Kuvaus
Alueelliset ympäristöjulkaisut 385
Tiivistelmä
Tässä selvityksessä on tutkittu Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntien ilmanlaatua bioindikaattoreiden avulla. Indikaattoreina on käytetty männyn neulasia ja mäntyjen rungoilla kasvavia jäkäliä. Seuranta toteutettiin Uudenmaan ympäristökeskuksen seurantaohjelman mukaisesti ensimmäisen kerran vuosina 2000 ja 2001.
Ilman epäpuhtauksien vaikutukset näkyivät selvimmin mäntyjen runkojäkäläkasvillisuudessa sekä neulasten rikki- ja typpipitoisuuksissa. Todetut muutokset olivat selvimpiä alueilla, joilla myös ilman epäpuhtauksien kuormitus on suurin. Selvimmät muutokset painottuivat suhteellisen pienelle alueelle, vaikka tutkimusalue edustaa väestömäärältään merkittävintä aluetta Suomessa.
Tutkimusalueella jäkälämuutoksiltaan pahin alue oli pienentynyt Helsingissä, mutta lievempien muutosten alue oli laajentunut. Helsingissä todettu jäkälälajiston elpyminen on seurausta erityisesti rikkidioksidipäästöjen pienentymisestä ja siten jäkäliin kohdistuvan rikin myrkkyvaikutuksen vähenemisestä pitkällä aikavälillä. Tutkimusalueella liikenteen typpipäästöjen määrä on pysynyt vakaana ja vaikutusalue on laajentunut liikennemäärien kasvun ja asutuksen levittäytymisen seurauksena. Neulasten kohonneet typpipitoisuudet, muuttuneet typen isotooppisuhteet ja mäntyjen rungoilla kasvava viherleväpeite kuvastavat ilman kautta tulevaa typpikuormitusta. Tutkimusalueen havaintometsät ovat rehevöityneet, mutta kuormitus ei ole kuitenkaan niin suuri, että se olisi vaikuttanut vielä mäntyjen ravinnetasapainoon.
Ilman epäpuhtauksien vaikutukset näkyivät selvimmin mäntyjen runkojäkäläkasvillisuudessa sekä neulasten rikki- ja typpipitoisuuksissa. Todetut muutokset olivat selvimpiä alueilla, joilla myös ilman epäpuhtauksien kuormitus on suurin. Selvimmät muutokset painottuivat suhteellisen pienelle alueelle, vaikka tutkimusalue edustaa väestömäärältään merkittävintä aluetta Suomessa.
Tutkimusalueella jäkälämuutoksiltaan pahin alue oli pienentynyt Helsingissä, mutta lievempien muutosten alue oli laajentunut. Helsingissä todettu jäkälälajiston elpyminen on seurausta erityisesti rikkidioksidipäästöjen pienentymisestä ja siten jäkäliin kohdistuvan rikin myrkkyvaikutuksen vähenemisestä pitkällä aikavälillä. Tutkimusalueella liikenteen typpipäästöjen määrä on pysynyt vakaana ja vaikutusalue on laajentunut liikennemäärien kasvun ja asutuksen levittäytymisen seurauksena. Neulasten kohonneet typpipitoisuudet, muuttuneet typen isotooppisuhteet ja mäntyjen rungoilla kasvava viherleväpeite kuvastavat ilman kautta tulevaa typpikuormitusta. Tutkimusalueen havaintometsät ovat rehevöityneet, mutta kuormitus ei ole kuitenkaan niin suuri, että se olisi vaikuttanut vielä mäntyjen ravinnetasapainoon.
Kokoelmat
- Muut [505]