Vesihuollon alueellinen yleissuunnittelu : Kehittyminen ja merkitys Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella
Merisalo, Virve (2006-02)
Merisalo, Virve
Länsi-Suomen ympäristökeskus
02 / 2006
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:952-11-2142-4
https://urn.fi/URN:ISBN:952-11-2142-4
Kuvaus
Alueelliset ympäristöjulkaisut 412
Tiivistelmä
Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella on tehty 1960-luvulta lähtien yhteensä yhdeksäntoista vesihuollon alueellista yleissuunnitelmaa. Vesihuollon alueellisella yleissuunnittelulla tarkoitetaan usean kunnan kattavaa vesihuollon suunnittelua, jota kunnat ja alueen tärkeimmät vesihuoltolaitokset tekevät yhdessä alueen ympäristökeskusten kanssa. Suunnitteluun käytetään paljon resursseja, mutta sen merkitystä ja vaikutuksia vesihuollon kehittymiseen ei ole tutkittu.
Tässä työssä tarkastellaan Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella tehtyjen vesihuollon alueellisten yleissuunnitelmien kehittymistä sekä niiden merkitystä alueen vesihuollon kehitykseen. Lisäksi tavoitteena oli arvioida tällaisen suunnittelun tarpeellisuutta tulevaisuudessa sekä pohtia ehdotuksia suunnitteluprosessin parantamiseksi. Työ on tehty pääasiassa suunnitelmaraporttien pohjalta. Lisäksi apuna on käytetty Länsi-Suomen ympäristökeskuksen sekä alueen kuntien, vesilaitosten ja konsulttitoimistojen edustajien haastatteluita.
1970-luvun alussa suunnittelun tavoitteena oli saada vesihuolto järjestettyä. Suunnitelmia laadittaessa lähdettiin liikkeelle erillisvaihtoehdosta, jossa kaikki suunnittelualueen kunnat järjestäisivät vedenhankintansa ja jätevesien johtamisen ja käsittelyn itsenäisesti. Yhteistyö naapurikuntien kesken oli pienimuotoista ja ”pakon sanelemaa”. 1980-luvulla pidettiin tärkeinä vedenhankinnan varmuutta ja jätevesikuormituksen alentamista, ja suunnitteluun tulivat mukaan lähes koko suunnittelualueen kattavat yhteistoimintavaihtoehdot. 1990- ja 2000-luvuilla suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota vedenhankinnan varmuuteen, veden laatuun ja vesilaitosten toiminta-alueiden laajentamiseen sekä jätevesien osalta haja-asutuksen jätevesikuormituksen ja viemärien vuotovesimäärien pienentämiseen sekä jätevesilietteiden käsittelyyn ja sijoitukseen. Tulevaisuudessa vesihuollon alueellisen yleissuunnittelun painopiste on muuttumassa teknis-taloudellisesta hallinnollis-organisatoriseksi. Samoin pehmeät arvot, kuten ympäristönsuojelu, ovat nousemassa kustannusarvioiden sijaan yhä tärkeämmiksi.
Tarve kokonaisvaltaiselle ja kauaskantoiselle vesihuollon suunnittelulle on nähtävissä myös tulevaisuudessa. Vesihuollon alueelliset yleissuunnitelmat ovat selkeästi ohjanneet vesihuollon kehittymistä Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella. Ne ovat olleet tärkeässä asemassa kuntien välistä yhteistyötä kehitettäessä ja vesihuoltohankkeiden rahoitusta hankittaessa. Suunnittelulla on ollut erityisen suuri merkitys yhteistyölle suotuisan ilmapiirin luojana. Vesihuollon alueelliset yleissuunnitelmat ovat lisäksi olleet pohjana vesihuollon tarkemmalle suunnittelulle, kuten kuntakohtaisille vesihuoltosuunnitelmille ja kriisinajan suunnitelmille.
Tässä työssä tarkastellaan Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella tehtyjen vesihuollon alueellisten yleissuunnitelmien kehittymistä sekä niiden merkitystä alueen vesihuollon kehitykseen. Lisäksi tavoitteena oli arvioida tällaisen suunnittelun tarpeellisuutta tulevaisuudessa sekä pohtia ehdotuksia suunnitteluprosessin parantamiseksi. Työ on tehty pääasiassa suunnitelmaraporttien pohjalta. Lisäksi apuna on käytetty Länsi-Suomen ympäristökeskuksen sekä alueen kuntien, vesilaitosten ja konsulttitoimistojen edustajien haastatteluita.
1970-luvun alussa suunnittelun tavoitteena oli saada vesihuolto järjestettyä. Suunnitelmia laadittaessa lähdettiin liikkeelle erillisvaihtoehdosta, jossa kaikki suunnittelualueen kunnat järjestäisivät vedenhankintansa ja jätevesien johtamisen ja käsittelyn itsenäisesti. Yhteistyö naapurikuntien kesken oli pienimuotoista ja ”pakon sanelemaa”. 1980-luvulla pidettiin tärkeinä vedenhankinnan varmuutta ja jätevesikuormituksen alentamista, ja suunnitteluun tulivat mukaan lähes koko suunnittelualueen kattavat yhteistoimintavaihtoehdot. 1990- ja 2000-luvuilla suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota vedenhankinnan varmuuteen, veden laatuun ja vesilaitosten toiminta-alueiden laajentamiseen sekä jätevesien osalta haja-asutuksen jätevesikuormituksen ja viemärien vuotovesimäärien pienentämiseen sekä jätevesilietteiden käsittelyyn ja sijoitukseen. Tulevaisuudessa vesihuollon alueellisen yleissuunnittelun painopiste on muuttumassa teknis-taloudellisesta hallinnollis-organisatoriseksi. Samoin pehmeät arvot, kuten ympäristönsuojelu, ovat nousemassa kustannusarvioiden sijaan yhä tärkeämmiksi.
Tarve kokonaisvaltaiselle ja kauaskantoiselle vesihuollon suunnittelulle on nähtävissä myös tulevaisuudessa. Vesihuollon alueelliset yleissuunnitelmat ovat selkeästi ohjanneet vesihuollon kehittymistä Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella. Ne ovat olleet tärkeässä asemassa kuntien välistä yhteistyötä kehitettäessä ja vesihuoltohankkeiden rahoitusta hankittaessa. Suunnittelulla on ollut erityisen suuri merkitys yhteistyölle suotuisan ilmapiirin luojana. Vesihuollon alueelliset yleissuunnitelmat ovat lisäksi olleet pohjana vesihuollon tarkemmalle suunnittelulle, kuten kuntakohtaisille vesihuoltosuunnitelmille ja kriisinajan suunnitelmille.
Kokoelmat
- Muut [505]