Hovioikeuden puistot ja ryytimaat : Vihreää arkkitehtuuria Pohjanmaalla
Piispala, Eija (2004-09)
Länsi-Suomen ympäristökeskus
09 / 2004
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:952-11-1769-9
https://urn.fi/URN:ISBN:952-11-1769-9
Kuvaus
Alueelliset ympäristöjulkaisut 353
Tiivistelmä
Ryytimaat, puutarhat ja puistot ovat levinneet maassamme 1700-luvulta lähtien esikuvinaan aateliskartanoiden ja pappiloiden istutukset. Pohjanmaalla ei ole ollut aateliskartanoita. Vaasa on sen sijaan ollut maamme pohjoisosien hallinnollinen keskus jo 1300-luvulta lähtien. Aatelistoa täällä ovat edustaneet maaherrat ja Vaasan hovioikeuden perustamisen 1775 jälkeen muut, usein ruotsalaissyntyiset, korkeat virkamiehet. 1700-luvulta lähtien heidän yksityiset ulkomailta saapuneet puutarhurinsa rakensivat
kulloinkin mannermaalla muodissa olleiden puutarhatyylien mukaisia istutuksia. Maaherra Gustav Piperin puutarhurit ja puutarharengit istuttivat 1750-luvulla Korsholmaan muotopuutarhan, josta tuli malli sen ajan vaasalaisten ryytimaille ja puutarhoille. Tätä tyyliä edusti vielä 1820-luvun alussa valtion varoin rakennettu hovioikeudenpresidenttien yksityinen puutarha.
Maamme vanhimman julkisen puiston lahjoitti vaasalaisille kävely- ja virkistyspaikaksi hovioikeuden perustaja kuningas Kustaa III. Ludvig XV:n klassismia edustavan hovioikeuden rakennuksen ja neljän puurivistön reunustaman Kuninkaankadun suunnitteli 1777 yli-intendentti C. F. Adelcranz ranskalaisen esikuvan mukaisesti hovioikeuden rakennuksen ja Korsholmassa sijainneen maaherran residenssin välille.
Vaasan 1852 tapahtuneen palon jälkeen kaupunki siirrettiin meren rantaan Klemetsön niemelle. Kaupunginarkkitehti C. A. Setterberg piirsi kaavaansa 1855 ruutukaava-alueen ja meren väliin rantapuiston, jonne hän paloturvallisuussyistä sijoitti mm. valtion virastotalon eli hovioikeuden rakennuksen ja sitä ympäröivän residenssipuiston. 1800-luvun puolivälissä maisemapuutarhat olivat syrjäyttäneet 1700-luvun muotopuutarhat. Setterbergin suunnittelema residenssipuisto toteutui vain rakennuksen lähiympäristön osalta. Residenssipuistoa varten on laadittu useita eri tyylejä edustavia puistosuunnitelmia. Niistä toteutettiin vain joitakin erillisiä yksityiskohtia. Hovioikeuden 1985 esittämän toivomuksen mukaisesti hovioikeuden tontin istutuksia on palautettu rakennuksen syntyajalle ominaisen englantilaisen luonnontyylin mukaisiksi.
kulloinkin mannermaalla muodissa olleiden puutarhatyylien mukaisia istutuksia. Maaherra Gustav Piperin puutarhurit ja puutarharengit istuttivat 1750-luvulla Korsholmaan muotopuutarhan, josta tuli malli sen ajan vaasalaisten ryytimaille ja puutarhoille. Tätä tyyliä edusti vielä 1820-luvun alussa valtion varoin rakennettu hovioikeudenpresidenttien yksityinen puutarha.
Maamme vanhimman julkisen puiston lahjoitti vaasalaisille kävely- ja virkistyspaikaksi hovioikeuden perustaja kuningas Kustaa III. Ludvig XV:n klassismia edustavan hovioikeuden rakennuksen ja neljän puurivistön reunustaman Kuninkaankadun suunnitteli 1777 yli-intendentti C. F. Adelcranz ranskalaisen esikuvan mukaisesti hovioikeuden rakennuksen ja Korsholmassa sijainneen maaherran residenssin välille.
Vaasan 1852 tapahtuneen palon jälkeen kaupunki siirrettiin meren rantaan Klemetsön niemelle. Kaupunginarkkitehti C. A. Setterberg piirsi kaavaansa 1855 ruutukaava-alueen ja meren väliin rantapuiston, jonne hän paloturvallisuussyistä sijoitti mm. valtion virastotalon eli hovioikeuden rakennuksen ja sitä ympäröivän residenssipuiston. 1800-luvun puolivälissä maisemapuutarhat olivat syrjäyttäneet 1700-luvun muotopuutarhat. Setterbergin suunnittelema residenssipuisto toteutui vain rakennuksen lähiympäristön osalta. Residenssipuistoa varten on laadittu useita eri tyylejä edustavia puistosuunnitelmia. Niistä toteutettiin vain joitakin erillisiä yksityiskohtia. Hovioikeuden 1985 esittämän toivomuksen mukaisesti hovioikeuden tontin istutuksia on palautettu rakennuksen syntyajalle ominaisen englantilaisen luonnontyylin mukaisiksi.
Kokoelmat
- Muut [505]