Kosteikoiden ja laskeutusaltaiden vesiensuojelullisesta merkityksestä metsätalouskuormitteisilla alueilla
Hammar, Taina; Haapala, Antti; Eronen, Pekka; Hämäläinen, Jouko (2006-09)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Hammar, Taina
Haapala, Antti
Eronen, Pekka
Hämäläinen, Jouko
Pohjois-Savon ympäristökeskus
09 / 2006
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:952-11-2361-3
https://urn.fi/URN:ISBN:952-11-2361-3
Kuvaus
Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 5 / 2006
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mahdollisuuksia vähentää metsätalouden vesistökuormitusta rakentamalla kosteikoita, laskeutusaltaita tai näiden yhdistelmiä. Tutkimusalueita oli kolme: Kaikonpuro (kosteikon ja laskeutusaltaan yhdistelmä), Lähdekorvenpuro (kaksiosainen laskeutusallas) ja Ukonpuro (kosteikko). Näytteet otettiin vuosina 2003-2005 kevät- ja syysvalumahuippujen aikaan sekä lopputalvella ja -kesällä.
Kaikonpuron kohteella oli lievää vesiensuojelullista merkitystä talvella ja keväällä, mutta varsinkin kesällä kosteikko purki ravinteita veteen.
Lähdekorvenpuron laskeutusallas vaikutti kaikkina tutkimusvuosina valumaveden laatuun positiivisesti kevään havaintokerroilla, mutta syksyllä laskeutusallas pidätti vain kiintoainetta eikä lainkaan fosforia. Ainevirtaamatarkastelun perusteella laskeutusallas vähensi Lähdekorvenpuron kautta tulevaa fosforikuormitusta vuositasolla noin 10%.
Ukonpuron kosteikko paransi valumaveden laatua selvästi kevätvalumahuipun aikaan, mutta muina havaintoajankohtina varsinkin ravinnepitoisuudet pääasiassa kasvoivat. Vuonna 2003 Ukonpuron kosteikosta vapautui fosforia niin että vuositasolla ainevirtaama altaan alapuolella oli noin 10 % suurempi kuin altaan yläpuolella. Seuraavana vuonna kosteikko pidätti arviointitavasta riippuen 25 tai10 % valumaveden fosforista. Keväällä 2005 kosteikko toimi hyvin pidättäen noin viidenneksen valumaveden fosforista, mutta kesällä kosteikko tulosten mukaan vapautti fosforia varsin paljon. Saatu tulos oli kuitenkin harhaanjohtava, sillä kesällä ylemmän ja alemman pisteen näytteenottojen välille osui rankkasateita, jotka paitsi lisäsivät huuhtoutumia myös aiheuttivat virhettä näytteenottojärjestelmään.
Tutkimuksen laskeutusaltaat ja kosteikot olivat melko ahtaaksi mitoitettuja, jolloin vain karkeimmat kiintoainejakeet ehtivät valumahuippujen aikaan laskeutua. Allasrakenteet sen sijaan olivat kaikissa kohteissa varsin edullisia ravinteiden ja kiintoaineen pidättymisen kannalta. Kosteikkojen toimivuuden kannalta rajoittavina tekijöinä ovat paitsi suuret hydrologiset vuodenaikaisvaihtelut ja kylmät vedet, myös valuma-alueelta tulevan veden matalat ravinnepitoisuudet.
Jatkuvatoimisen virtaamapainotetun näytteenottosysteemin puuttuminen aiheutti tuloksiin epävarmuutta. Edustavan vesinäytteen saaminen on muutenkin vaikeaa tämäntyyppisissä kohteissa, jossa merkittävä osa kiintoaineesta kulkeutuu ojissa pohjaryömintänä. Näin ollen vedenlaadun paraneminen tutkittujen kosteikoiden ja laskeutusaltaiden ansiosta on todennäköisesti ollut suurempi kuin tässä tutkimuksessa pystyttiin näytteenotoilla osoittamaan. Positiivista oli myös se, että vesiensuojeluratkaisujen toimivuus näytti tämän tutkimuksen kohteissa vuosi vuodelta paranevan.
Kaikonpuron kohteella oli lievää vesiensuojelullista merkitystä talvella ja keväällä, mutta varsinkin kesällä kosteikko purki ravinteita veteen.
Lähdekorvenpuron laskeutusallas vaikutti kaikkina tutkimusvuosina valumaveden laatuun positiivisesti kevään havaintokerroilla, mutta syksyllä laskeutusallas pidätti vain kiintoainetta eikä lainkaan fosforia. Ainevirtaamatarkastelun perusteella laskeutusallas vähensi Lähdekorvenpuron kautta tulevaa fosforikuormitusta vuositasolla noin 10%.
Ukonpuron kosteikko paransi valumaveden laatua selvästi kevätvalumahuipun aikaan, mutta muina havaintoajankohtina varsinkin ravinnepitoisuudet pääasiassa kasvoivat. Vuonna 2003 Ukonpuron kosteikosta vapautui fosforia niin että vuositasolla ainevirtaama altaan alapuolella oli noin 10 % suurempi kuin altaan yläpuolella. Seuraavana vuonna kosteikko pidätti arviointitavasta riippuen 25 tai10 % valumaveden fosforista. Keväällä 2005 kosteikko toimi hyvin pidättäen noin viidenneksen valumaveden fosforista, mutta kesällä kosteikko tulosten mukaan vapautti fosforia varsin paljon. Saatu tulos oli kuitenkin harhaanjohtava, sillä kesällä ylemmän ja alemman pisteen näytteenottojen välille osui rankkasateita, jotka paitsi lisäsivät huuhtoutumia myös aiheuttivat virhettä näytteenottojärjestelmään.
Tutkimuksen laskeutusaltaat ja kosteikot olivat melko ahtaaksi mitoitettuja, jolloin vain karkeimmat kiintoainejakeet ehtivät valumahuippujen aikaan laskeutua. Allasrakenteet sen sijaan olivat kaikissa kohteissa varsin edullisia ravinteiden ja kiintoaineen pidättymisen kannalta. Kosteikkojen toimivuuden kannalta rajoittavina tekijöinä ovat paitsi suuret hydrologiset vuodenaikaisvaihtelut ja kylmät vedet, myös valuma-alueelta tulevan veden matalat ravinnepitoisuudet.
Jatkuvatoimisen virtaamapainotetun näytteenottosysteemin puuttuminen aiheutti tuloksiin epävarmuutta. Edustavan vesinäytteen saaminen on muutenkin vaikeaa tämäntyyppisissä kohteissa, jossa merkittävä osa kiintoaineesta kulkeutuu ojissa pohjaryömintänä. Näin ollen vedenlaadun paraneminen tutkittujen kosteikoiden ja laskeutusaltaiden ansiosta on todennäköisesti ollut suurempi kuin tässä tutkimuksessa pystyttiin näytteenotoilla osoittamaan. Positiivista oli myös se, että vesiensuojeluratkaisujen toimivuus näytti tämän tutkimuksen kohteissa vuosi vuodelta paranevan.
Kokoelmat
- Muut [504]