Saaristomeren ja Selkämeren fladat

Abstract

Fladat ja kluuvit ovat merialueesta kuroutumassa olevia tai jo kuroutuneita vesialueita, joiden suulla on erotettavissa kynnys, tai kluuvin kyseessä ollessa kannas, joka rajoittaa veden vaihtumista fladassa tai kluuvissa. Vesilain 1 luvun 15 a §:n 1 momentissa kielletään toimenpiteet, jotka vaarantavat enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan tai kluuvijärven säilymisen luonnontilaisena. Vapaa-ajan asutuksen levittäytyessä yhä ulommas saaristoon, ovat näiden kohteiden luontoarvot entistä uhatumpia lisääntyneen ihmistoiminnan takia.

Vesilaki ei määrittele fladojen ominaispiirteitä tarkemmin ja tulkinnanvaraisuuksille jää siten kosolti tilaa. Kluuvijärvien kohdalla ei tulkinnanvaraisuuksia samalla tavalla ole. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli luoda selvä, mitattavissa oleva määritelmä fladoille ja selvittää Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimialueella Selkämerellä ja Saaristomerellä jäljellä olevien fladojen määrä. Tehtävä oli kuitenkin niin valtaisa, että kaksivuotisen urakan jälkeen jäi vielä kohteita, joilla ei ehditty käydä. Tässä raportissa esitetään 697 inventoidun kohteen tulokset. Kohteet on inventoitu tässä raportissa esitetyn määritelmän mukaan, jonka laatimisessa käytettiin meriveden vuosittaisia minimikorkeustietoja ja niiden toistuvuuksia. Niiden avulla saatiin haarukoitua sellainen suuaukon kynnyssyvyys, joka suhteessa teoreettiseen keskiveteen riittävän usein ja säännöllisesti eristää kohteen muusta merialueesta.

Käydyistä kohteista 68 luokiteltiin fladaksi ja 19 kluuviksi. Lisäksi oli joukko rajatapauksia, jotka eivät kaikilta osiltaan vastanneet määritelmää, mutta olivat muuten sitä lähellä. Lukuisissa kohteissa suuaukon kynnys oli liian syvällä, jotta kohde olisi muusta merialueesta riittävän usein eristyksissä.

Toivon mukaan tämä tutkimus auttaa ottamaan paremmin huomioon vesilain suojelemat luonnontilaiset fladat muun muassa alueiden käyttöä koskevissa asioissa. Kohteiden kalataloudellista arvoa voidaan välillisesti arvioida kohteen kasvillisuuden runsauden perusteella. Päätöksenteon tueksi esitetään myös lista kohteista, jotka eivät selvityksen aikana osoittautuneet vesilain tarkoittamiksi fladoiksi. Tämä ei silti sulje pois sitä, etteivätkö nämä kohteet voisi olla suojeltavia jonkin muun lainkohdan tai syyn perusteella. Sekä näiden että tässä selvityksessä esiintymättömien kohteiden osalta on siten syytä selvittää kunkin kohteen luonne erikseen.