Jättiputki ja kurtturuusu kuriin Lounais-Suomessa

Abstract

Jättiputki kuuluu ukonputkien (Heracleum) sukuun ja sarjakukkaiskasvien (Apiaceae) heimoon. Suomessa esiintyy ainakin kaksi Aasiasta kotoisin olevaa jättiputkilajia, kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) ja persianjättiputki (Heracleum persicum.). Jättiputket ovat huomattavasti korkeampia ja rotevampia kuin Suomen luonnonvaraiset sarjakukkaiskasvit, jopa 4 metrin korkeuteen kasvavia jättiläisiä. Jättiputkien kukinnot ovat vaaleita, sateenvarjomaisesti kaartuneita ja läpimitaltaan jopa 40 - 80 senttimetriä.

Kurtturuusu (Rosa rugosa) on Koillis-Aasian rannikolta 1900-luvun alussa Suomeen tuotu vieraslaji, joka leviää erityisesti saaristossa ja meren rannoilla uhaten luonnontilaisia hiekka- ja somerikkorantoja. Kurtturuusu leviää helposti juurivesoista laajoiksi ja tiheiksi kasvustoiksi, joita on vaikea hävittää.

Jättiputki ja kurtturuusu ovat luonnon monimuotoisuutta ja elinympäristöjen viihtyisyyttä uhkaavia vieraslajeja. Jättiputket uhkaavat myös suoremmin ihmisen terveyttä, sillä ne sisältävät furanokumariininimistä kemiallista ainetta, joka aiheuttaa palovammojen kaltaisia ihovaurioita reagoidessaan auringon ultraviolettisäteilyn kanssa.

Lounais-Suomessa jättiputken ja kurtturuusun systemaattinen hävitystyö aloitettiin Euroopan aluekehitysrahaston rahoittamien ”Jättiputki kuriin Varsinais-Suomessa” ja ”Jättiputki kuriin Satakunnassa” projektien avulla. Projektien haasteena oli Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin vuonna 2008 tekemän kyselyn noin 450 jättiputki- ja kurtturuusuhavaintoa lähes kaikista Lounais-Suomen kunnista. Hankkeiden aikana v. 2009 torjuntatoimia tehtiin projektin kilpailuttamien urakoitsijoiden voimin tai omalla työllä noin 300 kohteella, uusia havaintoja tuli toisaalta lähes 100.

Torjunta- ja seurantatyötä tulee kullakin kohdealueella jatkaa 3-7 vuoden ajan ja tätä työtä varten Lounais-Suomen ympäristökeskus on käynnistämässä uutta hanketta. Vieraslajien osalta tilanne on saatava yhteisen vieraslajistrategian avulla hallintaan ja varoitusjärjestelmät luotava eri tasoilla, koska hävityskustannukset kasvavat muutoin nopeasti monikertaiseksi, tai saamme lajeista jälkipolvillemme pysyvän riesan.