Hyydöntorjunta Kymijoella

Abstract

Kymijoella, Anjalankosken alapuolisissa luonnonkoskissa muodostuu talvipakkasilla alijaahtyneessa vedessa ns. hyytoa, joka nostaa ylapuolista veden korkeutta ja aiheuttaa talvitulvia. Tulvariski kasvaa nopeasti, kun suuren virtaaman lisaksi hyytoa muodostuu runsaasti. Tulvavaaran lisaksi hyydon muodostuminen vaikeuttaa voimalaitosten toimintaa ja vaaristaa virtaamajakoa Pernoon ja Hirvikosken haaran valilla.

Hyydon aiheuttamia talvitulvia torjutaan syksylla asetettavilla hyytopuomilla seka rajayttamalla syntyneita hyydepatoja talvipakkasilla. Hyydontorjunnan tarve vaihtelee huomattavasti eri talvina vesitilanteen ja saaolosuhteiden mukaan. Hyydon muodostuminen on runsainta, kun ilman ja veden lampotila on alhainen, avoin vesipinta-ala suuri ja tuuli voimakasta. Poikkeuksellisen suurten virtaamien aikana ei ole kuitenkaan havaittu suurta hyydon vaikutusta vedenkorkeuteen.

Vesitilanteen kehittyneemman tarkkailun avulla hyydontorjuntaa voidaan mahdollisesti viela kehittaa tulevaisuudessa. Nykyisesta puomeihin ja rajaytyksiin perustuvasta hyydontorjunnasta ei kuitenkaan ole mahdollista luopua. Hyydontorjunnalla ei ole vaikutusta Kymijoen saastuneisiin sedimentteihin, koska rajaytyksia tehdaan vain luonnonkoskissa, joissa suuri virtausnopeus estaa sedimenttihiukkasten laskeutumisen pohjaan.

Taman julkaisun tarkoituksena on esitella hyydontorjuntatoimia Kymijoella, tarkastella hyydon muodostumiseen vaikuttavia tekijoita ja pohtia naihin sisaltyvia riskeja. Kymijoen hyydontorjuntatyon tehokkaan toiminnan turvaamiseksi tulevaisuudessa Kaakkois-Suomen ymparistokesjuntatyon tehokkaan toiminnan turvaamiseksi tulevaisuudessa Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on laatinut hyydontorjuntaan liittyvia toimenpiteita kuvaavan laatujarjestelman.