Yllätysten edessä : kompleksisuusteoreettinen tulkinta yllättävien ja dynaamisten tilanteiden johtamisesta

Abstract

Tämän sotatieteellisen johtamisen alan tutkimuksen tavoitteena on ollut luoda teoreettinen tarkastelukehys yllätyksellisten ja dynaamisten tilanteiden johtamiseen. Tutkimuksen kohteena on yllättävä, jatkuvasti muuttuva, monia muuttujia sekä toimijoita ja toimijoiden välistä vuorovaikutusta sisältävä johtamistilanne. Tarkastelukehystä luotaessa tutkimuksessa on selvitetty, miksi tilanteet yllättävät, miten edellä kuvattuja tilanteita voisi hallita paremmin ja miten johtamisessa tulisi huomioida yllättävä ja dynaaminen konteksti.

Tutkimustehtävä on sotilasjohtamisen ja sotataidon tutkimuksen mielenkiinnon kohteena kompleksisen toimintaympäristön, kuten taistelukentän, ja tällaisessa ympäristössä toimimisen paremman teoreettisen ymmärtämisen vuoksi. Lisäksi tutkimuksen keskeinen teema, yllätys, ei ole historian saatossa menettänyt merkitystään taistelujen voittamisen metodina. Tutkimusintressi on syntynyt myös käytännön viranomaistyön tarpeesta, sillä yllä kuvattuja monimuotoisia ja yllättäviä johtamistilanteita syntyy suuronnettomuuksina, kriiseinä ja katastrofeina suomalaisessa ja kansainvälisessä ympäristössä tietyin väliajoin.

Tutkimusote on hermeneuttinen, joka tarkoittaa tulkinnan kautta tapahtuvaa tiedon asteittaista rakentumista esiymmärryksestä synteesiin. Tutkimuksen painopiste on teoreettisessa tarkastelussa ja empiirisen vertailun tehtävänä on ollut teoreettisten havaintojen käyttökelpoisuuden arviointi. Tarkasteltavana käytännön tilanteena on ollut pääasiassa Aasian vuoden 2004 tsunamikatastrofi ja erityisesti siitä syntynyt johtamistilanne Suomessa. Tutkimuksessa on hyödynnetty bibliometrista analyysimetodia laajan ja usealle tieteen- ja tutkimusalalle ulottuvan kirjallisuusaineiston rajaamiseksi.

Tutkimus suuntautui hermeneuttisen prosessin johdattamana kompleksisuusteoreettiseen viitekehykseen, joka osoittautui käyttökelpoiseksi tutkimusongelmien ratkaisemisessa. Tutkimuksessa on syvennetty aiemman tutkimuksen havaintoja kompleksisuudesta määrittelemällä kompleksisuuden käsitettä, analysoimalla kompleksisuutta johtamiseen liittyvänä ilmiönä sekä tutkimalla kompleksisuusnäkökulmien yhteyttä vanhempaan organisaatio- ja johtamistutkimukseen.

Tutkimuksessa tulkittiin, että organisaatioiden kompleksisuusparadigma ei ole uusi tutkimussuuntaus, vaan samaa ilmiökenttää on organisaatio- ja johtamistutkimuksessa tutkittu melkein koko 1900-luvun ajan eri tutkimusalueilla osin samoin ja osin eri käsittein. Kompleksisuudessa ei kuitenkaan ole kysymys vain vanhojen oppien kierrättämisestä, vaan tutkimuksellisesta jatkumosta yhden ilmiön alueella. Systeemiteoreettisten käsitteiden käyttö kompleksisuustutkimuksessa voi vähentää kompleksisuuden fundamenttien hahmottamista erityisesti sosiaalitieteiden alueella.

Keskeisimpänä tuloksena tutkimuksessa on tehty tulkintoja kompleksisuuden muodostumisesta tilanteeseen sekä kompleksisuuden hallinnasta osana johtamista. Kompleksisuudesta johtuvien yhteisvaikutusten ennakointi on erittäin vaikeaa ja siksi tilanteet myös yllättävät. Tärkeimpinä kompleksisuuden hallinnan toimina tutkimuksessa on tuotu esille oman toiminnan monimuotoistamista, ryhmäprosesseja sekä oikeanlaisen tasapainon löytämistä toiminnan mekaanisuuden ja orgaanisuuden välille.

Tutkimuksessa havaittiin, että kompleksisessa tilanteessa korostuvat johtamisnäkökulmat saattavat aiheuttaa tulkinnallisia ristiriitoja klassisiin johtamiskäsityksiin verrattuna. Lisäksi tutkimuksessa tehtiin tulkinta siitä, että turvallisuuden järjestämisessä yhteiskunnassa korostuu ennen kaikkea yhteiskunnan eri osajärjestelmien välisen yhteistoiminnan järjestäminen kompleksisten ongelmien ratkaisemiseksi, ei turvallisuuden eriyttäminen omaksi yhteiskunnalliseksi osajärjestelmäkseen tai funktiokseen, joka vain lisäisi yhteiskunnan kompleksisuutta.

The aim of this military science research in leadership is to create a theoretical framework for leading in unexpected and dynamic situations. The research focuses on leadership exercised in situations that are unexpected, constantly changing, and that contain several variables and actors and how these interact with one another. When deciding on the framework, I sought to uncover why the situations were unexpected, how such situations could be controlled better and what should be taken into account when operating in an unpredictable and dynamic context.

My research question seeks to enhance theoretical understanding within military leadership and military theory when operating in a complex environment, such as a battlefield. In addition, the central theme of this research, the element of surprise, has not lost its potency as a decisive factor in winning battles over the course of history. The research is also spurred on by the reality that authorities face in their work, as the complex and unexpected leadership situations described earlier also occur in disasters, crises and catastrophes both in Finnish and international environments.

The approach is hermeneutic, which means information has gradually been built up through interpretation from basic understanding to synthesis. The emphasis in the research is on theoretical analysis with empirical comparison only being used to assess the validity of the theoretical observations. The case study under scrutiny is the Indian Ocean earthquake that caused a tsunami on 26 December 2004 and more specifically the leadership situation it created in Finland. To narrow down the literature, which is extensive and spans across several fields and areas of research, a bibliometric method of analysis was used.

As a consequence of the hermeneutic process, complexity forms the theoretical framework. Complexity theory proved itself useful in solving the research questions. As a result, the research deepens the observations made on complexity in earlier research by defining the concept of complexity, by analysing the phenomenon of complexity as an element of leadership and by examining the connection of various complex approaches to earlier research on organisations and leadership.

This research arrives at the interpretation that the complexity paradigm of organisations is not a new field of research and that the same phenomenon has been the subject of research in organisation and leadership research for almost the entire 20th century in different fields of science, partly using the same but also different concepts. However, complexity cannot be reduced to rehashing old truths; it is about a continuum in the research of a particular phenomenon. The use of systems theory concepts in complexity research can reduce the perception of complexity's fundamentals especially in the field of social sciences.

Some of the central findings of the research are the interpretations of how complexity takes form in a situation and how complexity is managed while exercising leadership. Predicting the interactions caused by complexity is very difficult and that is why such situations catch people off guard. The most important ways of managing complexity that came up in the research are diversifying your range of actions, group processes and finding the right balance between mechanic and organic ways of dealing with a situation.

What this research shows is that complexity may call upon leadership approaches that are in conflict with classic notions of leadership. In addition, the following interpretation was arrived at: when organising safety and security in society, what rises above all else in terms of importance is ensuring the interoperability of society's different components so that complex problems can be solved in unison. Indeed, safety and security must not be reduced to a separate, isolated sub-system or function of society, as this would only increase the complexity of society.