Carstens, Wilhelmina

(Fredrika) Wilhelmina Carstens
f. 5.6. 1808 i Nådendal
d. 13.4. 1888 i Helsingfors

Wilhelmina Carstens har fått sin plats i litteraturhistorien som författare till den första roman som utgavs i Finland. Hon var en jordbrukande kvinna, med ett intresse för att måla och skriva. Med Murgrönan (1840) hör hon till de kvinnliga författare som utvecklade den nya romangenren i sitt hemland. Denna brevroman utspelar sig, som typiskt är för tidens romaner, i familje- och sällskapslivet. Kärlek utgör ett viktigt tema och behandlas genom två hjältinnors varierande livsöden. Kvinnolivets gränser samt kvinnans beroende ställning synliggörs, men ifrågasätts inte. Skildringen har satiriska drag och är stilmässigt detaljrik och betydelseladdad. Den kvinnliga författarens inträde på den litterära banan möttes ändå av nedlåtande kritik i samtiden, och Carstens fick rådet att genomgå kurser i såväl svensk grammatik som estetik och logiskt tänkande ifall hon tänkte återkomma på den litterära banan, eftersom det enligt recensenten inte ”går lika lätt att skarfva ihop ett vittert arbete som att skarfva en strumpa”. Kanske delvis därför, men inte minst på grund av ett hårt liv som fattig änka med sju barn, tystnade Carstens nästan helt som författare och publicerade därefter endast ett par dikter.
http://www.blf.fi/artikel.php?id=2874
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/2874/

-----
(Fredrika) Wilhelmina Carstens
s. 5.6. 1808 Naantalissa
k. 13.4. 1888 Helsingissä

Fredrika Wilhelmina Carstens on vakiinnuttanut paikkansa kirjallisuushistoriassa ensimmäisen Suomessa ilmestyneen romaanin kirjoittajana. Carstens oli tyypillinen aikansa naiskirjailija, joka oli maanviljelijätyön ohella kiinnostunut kirjoittamisesta ja maalaustaiteesta. Teoksellaan Murgrönan (1840, suom. Muratti) hän kuuluu suomalaista romaanilajia kehittäneisiin kirjailijoihin. Teos on kirjeromaani, joka kuvaa aikakauden romaaneille tyypilliseen tapaan perhe- ja seuraelämää. Rakkaus on romaanin keskeinen teema ja sitä käsitellään kahden sankarittaren kohtaloiden kautta. Kertomus tuo esiin aikakauden naisten elämän rajoitteet ja riippuvuuden miehistä kuitenkaan kyseenalaistamatta vallitsevaa asiaintilaa. Kertomuksessa on satiirin piirteitä ja sen ympäristökuvaus on yksityiskohtaista ja symbolista. Naiskirjailijan astuminen kirjallisuuden alueelle herätti romaanin ilmestyessä voimakkaita kielteisiä reaktioita. Kirjailijaa neuvottiin opiskelemaan ruotsin kielioppia, estetiikkaa sekä harjoittamaan loogista ajatteluaan, mikäli hän toivoi paluuta kirjailijana. Arvostelijan mukaan ”arvokkaan kirjallisen työn rakentaminen ei ollut aivan yhtä helppoa kuin sukan yhteen saumaaminen”. Tämä saattoi olla osasyynä siihen, että Carstens vaikeni romaanin julkaisun jälkeen miltei täysin kirjailijana. Ratkaisuun vaikutti epäilemättä myös kirjailijan köyhyys ja koventunut elämäntilanne seitsemän lapsen äitinä ja leskenä. Carstens julkaisi myöhemmin vain muutaman runon.

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/2874/
http://www.blf.fi/artikel.php?id=2874