Mörne, Arvid

Mörne, Arvid
f. 6.5. 1876 i Kuopio
d. 15.6. 1946 i Grankulla

Arvid Mörne blev känd som en svenskhetens skald. Han debuterade strax före sekelskiftet 1900, och var litterärt aktiv fram till 1940-talet. Han var även verksam som litteraturforskare och journalist. Mörnes skönlitterära produktion består till stora delar av lyrik, men han skrev också romaner och dramer. Mörne värnade om svenskbygdens framtid genom att hävda att den svenskspråkiga allmogens och arbetarklassens språkliga identitet var nyckeln till en livskraftig svenskhet i Finland. Mörne hade ett genuint intresse också för den finskspråkiga kulturen och litteraturen. Han skiljde sig från många andra samtida finlandssvenska författare genom sitt vänsterengagemang som tidvis också gjorde honom till en omstridd person i samtiden. Det politiska engagemanget kommer till uttryck särskilt i diktsamlingen Ny tid (1903) samt i den senare produktionen (från 1930—40-talet). Karakteristiskt för Mörnes produktion är även återkommande skildringar av havs- och skärgårdsmiljöer, som genom hans diktning fått en status som ett finlandssvenskt poetiskt landskap. Till Mörnes kändaste och mest betydande verk hör den populära ”Sjömansvisa” (”Båklandets vackra Maja”) ur debutdiktsamlingen Rytm och rim (1899), diktsamlingen Sånger i världsskymning (1941) samt romanerna Den svenska jorden (1915), Inför havets anlete (1921) och Ett liv (1925).

http://www.blf.fi/artikel.php?id=3565
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3565/

-----
Mörne, Arvid
s. 6.5. 1876 Kuopiossa
k. 15.6. 1946 Kauniaisissa

Arvid Mörne tuli tunnetuksi ruotsalaisuuden asiaa puolustavana runoilijana. Hän debytoi vuosisadanvaihteessa ja oli aktiivinen aina 1940-luvulle asti. Hän toimi myös kirjallisuudentutkijana ja lehtimiehenä. Mörnen kaunokirjallinen tuotanto koostuu suureksi osaksi lyriikasta, mutta hän kirjoitti myös romaaneja ja näytelmiä. Hän puhui mm. ruotsinkielisen asutuksen säilymisen puolesta. Mörnen mukaan ruotsinkielisen maaseutuväestön ja työväenluokan kielellinen identiteetti oli avainasemassa elinvoimaisen ruotsinkielisen kulttuurin säilymiseksi Suomessa. Mörne oli tosin kiinnostunut myös suomenkielisestä kirjallisuudesta ja kulttuurista. Mörne erottuu monista aikansa suomenruotsalaisista kirjailijoista vasemmistolaisten näkemystensä vuoksi ja oli siksi myös kiistelty hahmo. Poliittisuus ilmenee erityisesti Mörnen runokokoelmassa Ny tid (1903) sekä kirjailijan myöhemmässä (1930- ja -40-luvun) tuotannossa. Tunnusomaisia Mörnen teoksille ovat myös meri- ja saaristomiljööt, jotka hänen runoutensa myötä vakiinnuttivat asemansa suomenruotsalaisena poeettisena maisemana. Mörnen tunnetuimpia ja merkittävimpiä teoksia ovat suosittu ”Sjömansvisa” (”Båklandets vackra Maja”, suom. Seiskarin kaunis Siiri”), joka on ilmestynyt debyyttikokoelmassa Rytm och rim (1899) sekä romaanit Den svenska jorden (1915), Inför havets anlete (1921, suom. Meren kasvojen edessä) ja Ett liv (1925).

http://www.blf.fi/artikel.php?id=3565
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3565/