Nykyaikainen merisotateoria ja Itämeri
Järvelin, Lauri (2016)
Järvelin, Lauri
Sotataidon laitos
Operaatiotaito ja taktiikka
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 5
2016
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016090623617
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016090623617
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarve perustuu merivoimien tutkimussuunnitelmaan 2011–2020, joka esittää tutkimusaiheiksi työtä merisodankäynnin keskeisistä käsitteistä ja teoriasta sekä merisodankäynnin klassikoiden relevanssista nykypäivään. Tutkimus tukee merivoimien kokonaiskehitystä. Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa käsitys merisotateorian keskeisimmistä elementeistä, periaatteista ja merisotateorian tarkoituksesta sekä selvittää Itämerellä korostuvat teoreettiset periaatteet. Tutkimuksen pääkysymyksenä on, minkälaiset merisotateoreettiset lainalaisuudet korostuvat Itämeren merialueella.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus ja lähestymistapa hermeneuttinen. Aineisto on kerätty enimmäkseen 2000-luvulla julkaistusta kirjallisuudesta, dokumenteista, artikkeleista ja opinnäyt-teistä. Aineistoa on täydennetty kyselyillä. Analysointimenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jossa tulkintaa on tapahtunut koko tutkimusprosessin ajan. Näkökulmana on teoriaan perustuva sotataidollinen näkökulma.
Merisotateoria on osa sotateoriaa, joka tarkastelee merellä tapahtuvan konfliktin elementtejä ja niiden suhdetta toisiinsa. Teoria merisodasta muuttuu vain harvoin, sillä teorian tulee olla yleispätevää. Sen tarkoituksena ei ole ratkaista ongelmaa, vaan ohjata ongelmanratkaisua oikeaan suuntaan. Teorian tunteminen nopeuttaa oikeaa päätöksentekoa. Merisotateoria toimii lähtökohtana strategian suunnittelussa ja antaa edellytyksiä merisotadoktriinin muodostamiseksi.
Kauppameriliikenteeseen vaikuttaminen on nykyaikana monimutkaista ja poliittisesti riskialtista. Vaatii huomattavia voimavaroja, jotta meriliikenne voitaisiin katkaista. Tukikohtien merkitys merisodankäynnissä ei ole vähentynyt Itämeren lyhyistä etäisyyksistä huolimatta, kapeikkojen ja keskeisten saarten hallinta on yhä ajankohtaista. Maihinnoususotatoimet vaativat huomattavia resursseja, ja niiden suuntautuminen on yleensä selvitettävissä, toisaalta Itämeren lyhyet etäisyydet mahdollistavat nopean painopisteen siirron. Olosuhteet asettavat vaatimuksia aluskalustolle ja rajoittavat toimintaa vuodenajasta riippuen. Itämeri on operaatioalueena eristäytynyt ja etäisyydet ovat suhteellisen lyhyitä mahdollistaen vaikuttamisen operaatioalueelle sekä mereltä että maalta. Suurten taisteluosastojen toiminta Itämerellä on haasteellista. Itämeri suosii merenkäytön kiistämiseen soveltuvia asejärjestelmiä.
Johtopäätöksinä todetaan, että ei voi puhua nykyaikaisesta merisotateoriasta, sillä teorian pitää pohjimmiltaan olla ajasta aikaan ulottuvaa. Suppealle merialueelle ei ole olemassa omaa teoriaa, vaan merisodan teoria on yleispätevää ja sitä pitää soveltaa toiminta-alueeseen. Teknologinen kehitys vaikuttaa osittain merisotaan, muttei se yksinään riitä muuttamaan yleispäteviä periaatteita. Merisodan teoria on alun perin laadittu laivastonäkökulmasta, mutta Itämeren kaltaisissa olosuhteissa maan läheisyys mahdollistaa valtamerta laajemman keinovalikoiman käytön merisodassa.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus ja lähestymistapa hermeneuttinen. Aineisto on kerätty enimmäkseen 2000-luvulla julkaistusta kirjallisuudesta, dokumenteista, artikkeleista ja opinnäyt-teistä. Aineistoa on täydennetty kyselyillä. Analysointimenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jossa tulkintaa on tapahtunut koko tutkimusprosessin ajan. Näkökulmana on teoriaan perustuva sotataidollinen näkökulma.
Merisotateoria on osa sotateoriaa, joka tarkastelee merellä tapahtuvan konfliktin elementtejä ja niiden suhdetta toisiinsa. Teoria merisodasta muuttuu vain harvoin, sillä teorian tulee olla yleispätevää. Sen tarkoituksena ei ole ratkaista ongelmaa, vaan ohjata ongelmanratkaisua oikeaan suuntaan. Teorian tunteminen nopeuttaa oikeaa päätöksentekoa. Merisotateoria toimii lähtökohtana strategian suunnittelussa ja antaa edellytyksiä merisotadoktriinin muodostamiseksi.
Kauppameriliikenteeseen vaikuttaminen on nykyaikana monimutkaista ja poliittisesti riskialtista. Vaatii huomattavia voimavaroja, jotta meriliikenne voitaisiin katkaista. Tukikohtien merkitys merisodankäynnissä ei ole vähentynyt Itämeren lyhyistä etäisyyksistä huolimatta, kapeikkojen ja keskeisten saarten hallinta on yhä ajankohtaista. Maihinnoususotatoimet vaativat huomattavia resursseja, ja niiden suuntautuminen on yleensä selvitettävissä, toisaalta Itämeren lyhyet etäisyydet mahdollistavat nopean painopisteen siirron. Olosuhteet asettavat vaatimuksia aluskalustolle ja rajoittavat toimintaa vuodenajasta riippuen. Itämeri on operaatioalueena eristäytynyt ja etäisyydet ovat suhteellisen lyhyitä mahdollistaen vaikuttamisen operaatioalueelle sekä mereltä että maalta. Suurten taisteluosastojen toiminta Itämerellä on haasteellista. Itämeri suosii merenkäytön kiistämiseen soveltuvia asejärjestelmiä.
Johtopäätöksinä todetaan, että ei voi puhua nykyaikaisesta merisotateoriasta, sillä teorian pitää pohjimmiltaan olla ajasta aikaan ulottuvaa. Suppealle merialueelle ei ole olemassa omaa teoriaa, vaan merisodan teoria on yleispätevää ja sitä pitää soveltaa toiminta-alueeseen. Teknologinen kehitys vaikuttaa osittain merisotaan, muttei se yksinään riitä muuttamaan yleispäteviä periaatteita. Merisodan teoria on alun perin laadittu laivastonäkökulmasta, mutta Itämeren kaltaisissa olosuhteissa maan läheisyys mahdollistaa valtamerta laajemman keinovalikoiman käytön merisodassa.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]