Johdatus suomalaiseen sotilassosiologian tutkimukseen : joitakin piirteitä sotilassosiologian tutkimuskohteista, menetelmistä ja puolustusvoimissa tehdyistä tutkimuksista
Harinen, Olli (2011)
Lataukset:
Harinen, Olli
Käyttäytymistieteiden laitos
Sotilassosiologia
Maanpuolustuskorkeakoulu
2011
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014101745257
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014101745257
Tiivistelmä
Sotilassosiologia on yksi Maanpuolustuskorkeakoulussa edustettuina olevista sotatieteistä.
Äärimmilleen tiivistäen voisi sanoa, että sotilassosiologiassa tutkitaan pienten ja suurempien
sotilasryhmien käyttäytymistä rauhan ajan koulutuksessa ja sodan olosuhteissa.
Sotilassosiologia on monipuolisen, teoreettiseen käsitteenmuodostukseen pyrkivä, mutta
tiukasti empiirisiin mittauksiin perustuva tutkimusala, jolla on runsaasti yhtymäkohtia ja
käytännön soveltamismahdollisuuksia joukko-osastojen ja muiden sotilaslaitosten arkipäivän
toiminnassa.
Mikäli nämä joukko-osastot ja sotilaslaitokset joskus joutuisivat sotaan, yhtymäkohtia sotilassosiologiaan
löytyy tässäkin toimintaympäristössä. Tästä ovat ulkomaisina esimerkkeinä
Israelin ja USA:n asevoimien monet uudehkot, empiiriset sodan ajan sotilassosiologiset tutkimukset.
Eri maiden yliopistoissa on 1900-luvun alkupuolelta lähtien, joissakin tapauksissa aikaisemminkin,
tutkittu erisuuruisia ryhmiä ja organisaatiota ja ihmisten käyttäytymistä niissä.
Erityisesti näitä asioita on tutkittu sosiaalipsykologiassa ja sosiologiassa. Empiirisiä ja jopa
kontrolloituja kokeellisia tutkimuksia on tehty hyvin suuri määrä ja samalla tutkimusmenetelmät
(mm. empiiristen aineistojen tilastolliset analyysimenetelmät) ovat kehittyneet.
Sotilassosiologiassa on lähtökohtana se, että sotilassosiologinen tutkimustieto tuo ”siviili”
yliopistojen sosiologian ja sosiaalipsykologian tieteenaloilla (ns. ”emotieteet”) kerätyn laajan
relevantin tietämyksen perustaksi tutkimuksiin, joissa on kohteena nimenomaan sotilasryhmien
ja sotilasorganisaatioiden puitteissa tapahtuva sotilaiden käyttäytyminen.
Tällaista sotilassosiologiaksi kutsuttua tutkimusta on tehty eri maiden asevoimien tutkimuslaitoksissa
jo vuosikymmenien ajan. Tarkoituksena ei useinkaan ole ollut tehdä ”tiedettä
tieteen vuoksi”, vaan asevoimien ylemmissä opetuslaitoksissa ja tutkimuslaitoksissa sekä eri
sodissa kehitetyt “emotieteiden” sotilassovellutukset on useimmiten tarkoitettu hyödyttämään
asevoimien toimintaa. Esimerkiksi USA:n asevoimissa panostettiin voimakkaasti soveltavaan
sotilassosiologiseen tutkimukseen toisen maailmansodan aikana. Aihetta käsitellään
jäljempänä tässä julkaisussa.
Sotilassosiologiassa käytetään sekä laadullisia tutkimusmenetelmiä (esim. systemaattinen
osallistuva havainnointi sotilasyksikössä, taisteluharjoituksen videointi ja kuva- ja äänimateriaalin
analysointi, sotilaiden muistelmien ja sotaa koskevan kaunokirjallisuuden analysointi,
propagandan sisällön analysointi jne.) että sosiologian ja sosiaalipsykologian määrällisiä
tutkimusmenetelmiä (survey-tyyppinen kysely tilastollisine aineistojen analysointimenetelmineen,
haastattelu, sosiometrinen mittaus jne.). Joitakin esimerkkejä eri menetelmien
käytöstä löytyy nyt käsillä olevasta julkaisusta. Sotilassosiologialla on kiinteä linkki myös
sotahistoriaan, jonka aineistoja ja menetelmiä sovelletaan tarvittaessa. Tutkimusmenetelmän
valinnan kussakin tilanteessa määräävät tutkittava kohde ja tarkoituksenmukaisuus. – Sotilassosiologian
tutkimusmenetelmillä on kuitenkin se erikoinen piirre, että niiden on tarvittaessa
toimittava myös kenttäolosuhteissa.
Kirjoittamisen helpottamiseksi julkaisuun on otettu melko runsaasti esimerkkejä sellaisista
tutkimuksista, joihin kirjoittaja on itse osallistunut ja jotka siten tuntee hyvin.
Tutkimustoiminnan lisäksi sotilassosiologiaa on Suomessa jo 1990-luvun loppupuolelta alkaen
myös opetettu esimerkiksi Kadettikoulussa. – Olennainen, ellei peräti keskeinen sodankäyntiin
kuuluva piirre on aseiden käytön ja sillä uhkaamisen erikoislaatuinen vaikutus
ihmisten käyttäytymiseen. Jos oman aselajinsa taktiikassa hyvät tiedot omaavalla kadetilla
tai nuorella upseerilla ei taktisen ja aselajitiedon lisäksi ole tutkimusperäistä, käyttäytymistieteellistä
tietoa alaisena olevien joukkojen käyttäytymisilmiöistä ja reagointitavoista erilaisissa
sodan ajan tilanteissa ja vaikeimmissa rauhanturvaamistehtävissä, mutta myös varusmieskoulutuksessa
ja kertausharjoituksissa, johtamistaidolliset valmiudet eivät ole riittävät.
Nämä valmiudet (tai niiden opetus) eivät tällöin luonnollisestikaan ole riittävän lujalla tieteellisellä
perustalla. Tämän takia sotilassosiologiaa (sotilaspsykologian lisäksi) olisi tärkeää
opettaa nykyistä enemmän kadeteille ja muille oppilasupseereille. – Kun sotilaspsykologia
antaa tutkimusperusteista tietoa yksittäisen sotilaan käyttäytymisestä, olipa hän sitten miehistöön
kuuluva tai johtaja, tutkii sotilassosiologia käyttäytymistä sotilasryhmissä ja eri kokoisissa
organisaatioissa, jääkäriryhmistä, jääkärijoukkueista ja jaoksista alkaen.
Toivottavasti tämä lähinnä kadeteille tarkoitettu suppea julkaisu voi antaa jonkinlaisen mielikuvan
siitä, mihin kaikkeen sotilassosiologia puolustusvoimissa liittyy, ja mitä toistaiseksi
käyttämättömiä soveltamismahdollisuuksia tämä esimerkiksi taktiikkaan verrattuna uusi sotatieteiden
ala voi tulevaisuudessa vielä tarjota.
Äärimmilleen tiivistäen voisi sanoa, että sotilassosiologiassa tutkitaan pienten ja suurempien
sotilasryhmien käyttäytymistä rauhan ajan koulutuksessa ja sodan olosuhteissa.
Sotilassosiologia on monipuolisen, teoreettiseen käsitteenmuodostukseen pyrkivä, mutta
tiukasti empiirisiin mittauksiin perustuva tutkimusala, jolla on runsaasti yhtymäkohtia ja
käytännön soveltamismahdollisuuksia joukko-osastojen ja muiden sotilaslaitosten arkipäivän
toiminnassa.
Mikäli nämä joukko-osastot ja sotilaslaitokset joskus joutuisivat sotaan, yhtymäkohtia sotilassosiologiaan
löytyy tässäkin toimintaympäristössä. Tästä ovat ulkomaisina esimerkkeinä
Israelin ja USA:n asevoimien monet uudehkot, empiiriset sodan ajan sotilassosiologiset tutkimukset.
Eri maiden yliopistoissa on 1900-luvun alkupuolelta lähtien, joissakin tapauksissa aikaisemminkin,
tutkittu erisuuruisia ryhmiä ja organisaatiota ja ihmisten käyttäytymistä niissä.
Erityisesti näitä asioita on tutkittu sosiaalipsykologiassa ja sosiologiassa. Empiirisiä ja jopa
kontrolloituja kokeellisia tutkimuksia on tehty hyvin suuri määrä ja samalla tutkimusmenetelmät
(mm. empiiristen aineistojen tilastolliset analyysimenetelmät) ovat kehittyneet.
Sotilassosiologiassa on lähtökohtana se, että sotilassosiologinen tutkimustieto tuo ”siviili”
yliopistojen sosiologian ja sosiaalipsykologian tieteenaloilla (ns. ”emotieteet”) kerätyn laajan
relevantin tietämyksen perustaksi tutkimuksiin, joissa on kohteena nimenomaan sotilasryhmien
ja sotilasorganisaatioiden puitteissa tapahtuva sotilaiden käyttäytyminen.
Tällaista sotilassosiologiaksi kutsuttua tutkimusta on tehty eri maiden asevoimien tutkimuslaitoksissa
jo vuosikymmenien ajan. Tarkoituksena ei useinkaan ole ollut tehdä ”tiedettä
tieteen vuoksi”, vaan asevoimien ylemmissä opetuslaitoksissa ja tutkimuslaitoksissa sekä eri
sodissa kehitetyt “emotieteiden” sotilassovellutukset on useimmiten tarkoitettu hyödyttämään
asevoimien toimintaa. Esimerkiksi USA:n asevoimissa panostettiin voimakkaasti soveltavaan
sotilassosiologiseen tutkimukseen toisen maailmansodan aikana. Aihetta käsitellään
jäljempänä tässä julkaisussa.
Sotilassosiologiassa käytetään sekä laadullisia tutkimusmenetelmiä (esim. systemaattinen
osallistuva havainnointi sotilasyksikössä, taisteluharjoituksen videointi ja kuva- ja äänimateriaalin
analysointi, sotilaiden muistelmien ja sotaa koskevan kaunokirjallisuuden analysointi,
propagandan sisällön analysointi jne.) että sosiologian ja sosiaalipsykologian määrällisiä
tutkimusmenetelmiä (survey-tyyppinen kysely tilastollisine aineistojen analysointimenetelmineen,
haastattelu, sosiometrinen mittaus jne.). Joitakin esimerkkejä eri menetelmien
käytöstä löytyy nyt käsillä olevasta julkaisusta. Sotilassosiologialla on kiinteä linkki myös
sotahistoriaan, jonka aineistoja ja menetelmiä sovelletaan tarvittaessa. Tutkimusmenetelmän
valinnan kussakin tilanteessa määräävät tutkittava kohde ja tarkoituksenmukaisuus. – Sotilassosiologian
tutkimusmenetelmillä on kuitenkin se erikoinen piirre, että niiden on tarvittaessa
toimittava myös kenttäolosuhteissa.
Kirjoittamisen helpottamiseksi julkaisuun on otettu melko runsaasti esimerkkejä sellaisista
tutkimuksista, joihin kirjoittaja on itse osallistunut ja jotka siten tuntee hyvin.
Tutkimustoiminnan lisäksi sotilassosiologiaa on Suomessa jo 1990-luvun loppupuolelta alkaen
myös opetettu esimerkiksi Kadettikoulussa. – Olennainen, ellei peräti keskeinen sodankäyntiin
kuuluva piirre on aseiden käytön ja sillä uhkaamisen erikoislaatuinen vaikutus
ihmisten käyttäytymiseen. Jos oman aselajinsa taktiikassa hyvät tiedot omaavalla kadetilla
tai nuorella upseerilla ei taktisen ja aselajitiedon lisäksi ole tutkimusperäistä, käyttäytymistieteellistä
tietoa alaisena olevien joukkojen käyttäytymisilmiöistä ja reagointitavoista erilaisissa
sodan ajan tilanteissa ja vaikeimmissa rauhanturvaamistehtävissä, mutta myös varusmieskoulutuksessa
ja kertausharjoituksissa, johtamistaidolliset valmiudet eivät ole riittävät.
Nämä valmiudet (tai niiden opetus) eivät tällöin luonnollisestikaan ole riittävän lujalla tieteellisellä
perustalla. Tämän takia sotilassosiologiaa (sotilaspsykologian lisäksi) olisi tärkeää
opettaa nykyistä enemmän kadeteille ja muille oppilasupseereille. – Kun sotilaspsykologia
antaa tutkimusperusteista tietoa yksittäisen sotilaan käyttäytymisestä, olipa hän sitten miehistöön
kuuluva tai johtaja, tutkii sotilassosiologia käyttäytymistä sotilasryhmissä ja eri kokoisissa
organisaatioissa, jääkäriryhmistä, jääkärijoukkueista ja jaoksista alkaen.
Toivottavasti tämä lähinnä kadeteille tarkoitettu suppea julkaisu voi antaa jonkinlaisen mielikuvan
siitä, mihin kaikkeen sotilassosiologia puolustusvoimissa liittyy, ja mitä toistaiseksi
käyttämättömiä soveltamismahdollisuuksia tämä esimerkiksi taktiikkaan verrattuna uusi sotatieteiden
ala voi tulevaisuudessa vielä tarjota.
Kokoelmat
- Julkaisut [499]