99. Otteita Tasavallan Presidentin Yhteisvastuu-keräyksen avauspuheesta radiossa ja televisiossa 3.2.1974

Viime kuukausien maailmantapahtumat ovat osoittaneet, kuinka suuresti sekä yksityiset valtiot että erilaiset taloudelliset ryhmittymät ovat toinen toisistaan riippuvaisia. Se kriisitilanne, joka on syntynyt etupäässä Lähi-Idän poliittisten tapahtumien johdosta ja jonka vaikutukset tuntuvat erityisesti teollistuneissa maissa, on kouriintuntuvalla tavalla herättänyt meidät huomaamaan, että maamme teollisuus ja energiahuolto ovat riippuvaisia suuressa määrin ulkoa tulevien raaka-aineiden jatkuvasta saannista. Kysymys taloudellisen kasvun rajoista on näinä päivinä käynyt entistä ajankohtaisemmaksi ja vakavammaksi ongelmaksi ja tällöin on ollut pakko harkita uudelleen, millä tavalla käytämme hyväksemme niitä luonnonvaroja, jotka ovat elintärkeitä koko ihmiskunnan jatkuvalle olemassaololle.

Nykyisessä kriisitilanteessa on kuitenkin tarjolla vaara, että kannamme huolta vain omasta toimeentulostamme ja turvallisuudestamme sekä käytämme saatavilla olevia voimavaroja yksinomaan oman maamme tarpeisiin. Emme saa unohtaa, että kaksi kolmasosaa maapallon väestöstä on elänyt ja elää jatkuvasti kriisitilanteessa sentähden, että maapallon rikkaudet on jaettu epäoikeudenmukaisesti. Elintarvikkeiden puute, koulutuksen alhainen taso, pitkälliset aseelliset selkkaukset ja suuret luonnonmullistukset useissa ns. kolmannen maailman maissa muodostavat meille jatkuvan haasteen auttaa kehitysyhteistyön puitteissa vähempiosaisia kansakuntia niiden pyrkimyksissä itsenäisyyteen sekä vakaisiin taloudellisiin ja sosiaalisiin oloihin.

Tämän vuoden Yhteisvastuu-keräys, joka alkaa tänään 25. kerran, pyrkii omalta osaltaan kehittämään erään maailman nuorimman ja väkirikkaimman valtion maataloutta. Bangladeshin tasavalta saavutti noin kaksi vuotta sitten itsenäisyytensä sisällissodan jälkeen. Tuhoisa sota vaikeutti erityisesti maanviljelijäväestön toimeentulomahdollisuuksia. Lisäksi usein toistuvat luonnonmullistukset ovat tuhonneet suuria osia Bangladeshin hedelmällisimmistä alueista. Maan hallituksen tärkeimpiä ja samalla vaikeimpia tehtäviä on ollut kansan pääelinkeinon kehittäminen järkiperäisen maatalouspolitiikan avulla niin, että elämän perusedellytykset voitaisiin turvata maan yli seitsemänkymmentämiljoonaiselle väestölle. On tyydytyksellä todettava, että Yhteisvastuu-keräys konkreettisella toiminnallaan Bangladeshin hyväksi edesauttaa kehitysyhteistyötä, jota maailmassa harjoitetaan. Toivon, että se lisäisi omassa maassamme myötämielisyyttä niitä maita kohtaan, jotka kamppaillesaan itsenäisyytensä, hyvinvointinsa ja turvatun olemassaolonsa puolesta kohtaavat monia suuria vaikeasti ratkaistavia ongelmia.