Mitä mieltä olette?

Haastattelulausunto lehdille Nurmi-asiassa syksyllä 1932

- Mitä mieltä olette Suomen ja Ruotsin välisistä urheilusuhteista?

- Sallinette, että kerron aluksi muutaman tosikertomuksen. Kun Los Angelesin olympialaisten kisojen toimeenpaneva komitea oli ilmoittanut suomalaisille valtuutetuille, että se tulee kieltämään Paavo Nurmen osanoton kymmenelle kilometrille ja maratonille, tiedusteltiin komitean puheenjohtajalta, johtaja Edströmiltä, tuleeko Nurmi-asia kokonaisuudessaan esille seuraavana päivänä, kisojen avajaispäivän aattona, Kansainvälisen Urheiluliiton yleiskokouksessa, jossa asia mahdollisesti olisi voinut saada toisen lopputuloksen. Tähän kyselyyn vastasi herra Edström varsin lyhyesti: ei ole olemassa mitään Nurmi-asiaa.

- Tahdotteko tällä esittää, ettei Suomen ja Ruotsin välillä tästä lähtien ole mitään urheilusuhteita?

- Suoraan sanoen, kyllä. Käsitykseni mukaan yleisurheilun alalla ei Suomen ja Ruotsin välillä ole olemassa mitään yhteistyötä. Minun kantani on se, että niin kauan kuin herra Edström on mukana kansainvälisessä urheilutoiminnassa, niinkauan ei Suomesta mene yksikään urheilija kilpailumatkalle Ruotsiin. Me emme ole Ruotsille mitään velkaa, siksi me voimme olla tästä "puhtaan amatörismin maasta" poissakin. Ja toisekseen Ruotsin yleisurheilu on tällä hetkellä sellaisessa tilapäisessä aallonpohjassa, että meillä ei ole sieltä muutamaan vuoteen paljonkaan opittavaa. Nyt saattaa joku sanoa, että eihän Ruotsin urheilu ole siihen syypää, että herra Edström on kansainvälisen liiton presidentti. Aivan oikein, mutta kun me emme Nurmi-asian osalta emmekä muutenkaan ole suinkaan missään kiitollisuudenvelassa Ruotsille, niin on meidän syytä järjestää urheilumme ulkopoliittiset suhteet sillä tavalla, josta meille on eniten urheilullista hyötyä. Ja tuntuu siltä kuin muukin maailma ymmärtäisi, miksi suomalaiset eivät halua kilpailla herra Edströmin kotimaassa. On näet otettava huomioon, että oltiinpa Nurmi-asian asiallisesta puolesta mitä mieltä tahansa, niin se menettely, jonka herra Edström on tässä asiassa Suomea vastaan kohdistanut, on ollut kaikissa vaiheissaan niin kuvaamattoman häikäilemätöntä, kaikkia oikeus- ja sopivaisuuskäsitteitä loukkaavaa, että me olemme kaikkinieleviä nahjuksia, jos me emme osaa ilmaista vastalausettamme selvällä tavalla. Toivottavasti Ruotsikaan ei menetä mitään siinä, että meikäläiset urheilijat eivät siellä käy, joten ilo on molemminpuolinen. Mutta yksi poikkeus on sallittava: Toivosella on kaksi kiinnitystä kolmesta katkeavaan kiertopalkintoon Tukholman juoksussa ja hänen pitää sallia käydä puolustamassa palkintoaan.

- Mitä on sanottava Ruotsin Urheiluliiton puheenjohtajan Bo Ekelundin osallisuudesta Nurmi-juttuun. Hänestä on osa sanomalehdistä tehnyt vielä suuremman syntipukin kuin Edströmistä.

- Kukapa tainnee tutkia ihmisten aivoitukset. Mutta olen saanut kuitenkin sen käsityksen, että hän on joutunut kaikkivaltiaan Edströmin työkaluksi, jonka on täytynyt taipua sellaiseenkin, mikä ei voi olla hänen oma tahtonsa. En voi uskoa, että yksi herrasmies menettelisi niin raukkamaisesti kuin Edström asiat oli järjestänyt. Nurmen asiaa ei sallittu ottaa esille yleiskokouksessa ennen olympialaisia, koska pelättiin, että Neuvoston langettama suspensio saisi tuomionsa. Mutta sama Neuvosto, jonka nimissä asia näin järjestettiin, ehdotti viikkoa myöhemmin, että milloin Neuvosto suspendeeraa jonkun urheilijan, asianomaisella maalla on oikeus saattaa kysymys yleiskokouksen käsiteltäväksi. Sen minkä Neuvosto esittää pakolliseksi muissa tapauksissa, sen se kielsi Suomelta. Tämän Edströmin järjestelyn takana ei herrasmies voi olla. Ikävä vain, että Ruotsin yleisurheilun aikaisemmin meilläkin hyvin suosittu johtaja on joutunut antamaan tällaiselle pelille kannatuksensa.