VII Eri tiedotusvälineille annettuja haastatteluja

50. Tasavallan Presidentin haastattelu Le Mondessa 21.7.1977

Mitä voidaan katsoa merkitsevän Suomen hallituksen äskeisen uudelleen järjestelyn ja nimenomaan kommunistien mukaantulon hallitukseen?

"Historiansa aikana Suomen politiikka on aivan liian usein rakentunut pakosta heikkojen ja lyhytaikaisten parlamentaaristen hallitusten varassa. Henkilökohtaisesti olen jo 30-luvulta lähtien päätynyt vakaumukseen, että Suomen olosuhteissa on kestävimmän ja poliittisesti vahvimman hallituspohjan nojauduttava keskustan ja vasemmiston puolueihin. Tästä syystä olen erittäin tyytyväinen, että tällainen ratkaisu on vielä kerran käynyt mahdolliseksi. Me tarvitsemme vahvaa enemmistöhallitusta vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, joka meillä on tällä hetkellä.

Olen usein ottanut kantaa kommunistien roolista hallituspolitiikassa käydyssä keskustelussa, puhuin nimenomaan tästä kysymyksestä eräässä puheessani noin kymmenisen vuotta sitten.

Sanoin silloin: "Minusta on erittäin tärkeätä, että Suomessa hyväksytään kommunisteille periaatteellinen oikeus osallistua hallitukseen ja ottaa tasavertaisina osaa valtion asioiden hoitoon."

Tässä samassa yhteydessä totesin kuitenkin, että on toista määritellä kuinka tätä periaatetta sovelletaan käytäntöön: "Suomi on monien puolueiden maa ja poliittisten puolueiden asia on keskenään päättää yhteistoiminnasta ja hallituksen poliittisesta ohjelmasta. Jos niiden keskeisissä neuvotteluissa ei päästä järjestelyihin, jotka ovat myös kommunistien hyväksyttävissä, näiden on eduskunnan pelisääntöjen mukaisesti jäätävä oppositioon." Tällä kertaa kommunistit katsoivat voivansa hyväksyä neuvottelujen tuloksen, mitä ei tapahtunut vuosina 1972 ja 1976. Olen vakuuttunut, että olosuhteisiin katsoen, tämä ratkaisu on paras mahdollinen.

Lisäksi viime aikoina on käynyt aivan selvästi ilmi, että kommunistipuolueen enemmistölinjan jäsenet reagoivat myönteisesti suomalaiseen isänmaallisuuteen. Tämä kävi ilmi selvästi jokin päivä sitten esitetyssä televisio-ohjelmassa.

Mitä osaa Suomi aikoo näytellä Belgradin kokouksessa? Toivotteko te sille jatkoa ja ad hoc -elimen luomista?

"Suomen kiinnostus ETYKiin ei ole vähentynyt. Pidämme liennytystä ainoana järkevänä vaihtoehtona tällä hetkellä. Me olemme tähän saakka voimakkaasti kannattaneet ETYK-prosessia ja tulemme mahdollisuuksiemme mukaan kannustamaan sitä Belgradissa, mukaan luettuna ne palvelukset, joita Suomi mahdollisesti voi yksinään tai yhteistyössä muiden puolueettomien maiden kanssa tarjota kokoukseen osallistuville maille.

Katsomme, että Helsingin turvakokouksen päätösasiakirja sisältää jo sen, että Belgradin kokous tulee olemaan lajissaan ensimmäinen ja että muita kokouksia järjestetään myöhempinä ajankohtina. Ad hoc -elimien luominen voisi olla eräs sovelias yhteistyömuoto. Mutta vasta Belgradissa näemme, onko aiheellista luoda tämäntapaisia elimiä.

Joka tapauksessa on lähdettävä päätösasiakirjan tekstistä. Mielestämme Belgradin kokouksesta ei saa tulla tuomioistuinta. Meillä on edessämme erittäin pitkä ja erittäin vaikea prosessi. Se mikä meille on tärkeätä, on että tämä prosessi saadaan käyntiin myönteisellä ja rakentavalla tavalla."

Pidättekö suotavana, että ryhdyttäisiin sotilaallisiin järjestelyihin luottamuksen lisäämiseksi Euroopassa, sen lisäksi mitä Helsingin kokouksen päätösasiakirjassa oli määritelty?

"Ei ole ainoastaan suotavaa, vaan erittäin tärkeääkin, että poliittista liennytystä täydennetään sotilaallisella liennytyksellä. Näin tulisi tapahtua nimenomaan SALT- ja aseistariisuntaneuvotteluja edistämällä.

Puolueettomien ja riippumattomien maiden kanta on, että sotilaallista toimintaa on vähennettävä. Tilanne ei ole tässä suhteessa rohkaiseva, sillä aseistariisunta ei edisty ja SALT-neuvottelut jatkuvat.

Mitä tulee luottamustoimenpiteisiin tai muihin kysymyksiin, Belgradin kokouksen tarkoituksena ei ole laatia uudelleen Helsingin kokouksen päätösasiakirjaa. Sen sijaan kokous tarjoaa hyvän mahdollisuuden mielipiteen vaihtoon siitä miten päätösasiakirjan määräyksiä voitaisiin toteuttaa entistä enemmän tässäkin suhteessa ja miten löydettäisiin keinoja tämän prosessin vahvistamiseksi."

Suomen Neuvostoliiton-politiikka on eräissä piireissä synnyttänyt termin "suomettuminen", mikä tarkoittaa sitä, että Suomen mahdollisuudet ottaa kantaa ja harjoittaa omaa politiikkaansa Moskovan suhteen ovat heikentyneet. Mitä te ajattelette? Eikö halu pitää yllä hyviä suhteita Neuvostoliittoon ole vähentänyt Suomen toimintavapautta, erityisesti pohjoismaisen yhteistyön kannalta?

"Lukuisat suomalaiset ja ulkomaalaiset kansainvälisen politiikan asiantuntijat ovat huomioineet, että termiä "suomettuminen" käytetään ilman riittävää perustetta aseena Suomen ulkopolitiikkaa ja yleensä liennytystä vastaan. Olen usein itse sanonut, että meillä ei ole tämän termin käyttöä vastaan, mikäli se perustuu tosiasioihin. Suomi on jatkanut sovittelupolitiikkaa Neuvostoliiton kanssa yli kolmekymmentä vuotta ja me olemme valmiit puolustamaan tätä oikeaksi osoittautunutta perusratkaisua. Tässä tapauksessa termi "suomettuminen" saa positiivisen arvon tulkinnan. Vaikka ajattelisimme, että muut voisivat käyttää hyödyksi kokemustamme, olemme lähteneet siitä periaatteesta, että jokainen maa tekee turvallisuuspolitiikan alalla oman valintansa. Lisäksi me emme näe mitään ristiriitaa siinä, että me pyrimme kehittämään yhteistyötä Neuvostoliiton ja muiden valtioiden kanssa. Päinvastoin, on todettava esimerkkinä, että Suomen suhteet muihin Pohjoismaihin ovat saavuttaneet nykyisen korkean tasonsa nimenomaan aikana, jolloin me olemme pitäneet yllä Neuvostoliiton kanssa vuonna 1948 solmitun ystävyys- ja avunantosopimukseen perustuvia luottamuksellisia suhteita."

Neuvostoliitosta on jo muutamia vuosia sitten tullut Suomen ensimmäinen kauppakumppani ennen Ruotsia ja Saksan liittotasavaltaa. Onko tällä seikalla poliittista vai ainoastaan taloudellista merkitystä?

"Otamme tilaukset vastaan mistä ne tulevatkin. Kun keskimääräinen työttömyysprosentti maassa on 6-7 pros., se nousee 13 prosenttiin alueilla, jotka sijaitsevat Neuvostoliiton rajan läheisyydessä, nimenomaan lähellä Kostamusta. Tunnen seudun erittäin hyvin, koska olen sieltä päin kotoisin. Neuvostoliiton tilaukset ovat siis meille erittäin tärkeitä, sitäkin enemmän kun tällä alalla esiintyy kilpailua. Jos kieltäytyisimme näistä tilauksista, niin kuin eräät ulkomaiset kirjoittajat ehdottavat, kulkisimme kohti vaikeita aikoja.

Lisäksi on öljyongelma. Iranista tai Saudi-Arabiasta ostamamme öljy on maksettava valuuttana, mikä on meille kauppataseemme nykyisestä asemasta johtuen melko vaikeaa. Sen sijaan Neuvostoliitosta ostamamme öljyn me maksamme kauppatavaroilla."

Onko olemassa mitään kriteeriä siitä mitä Neuvostoliitto pitäisi mahdottomana hyväksyä Suomen politiikassa?

"On erittäin vaikea määrätä rajaa, jonka ulkopuolella astuisimme vaaravyöhykkeelle. Meidän silmissämme on tärkeätä, että vallitsee luottamuksen ilmapiiri. Kuten saatoin äskettäisten vierailujeni yhteydessä Neuvostoliitossa todeta, Suomen kanssa on neuvostojohdon mielestä helppoa neuvotella koska välillämme vallitsee luottamuksen ilmapiiri.

Kaikessa on todellakin kysymys konkreettisista tapauksista. Meille on tärkeätä, että käytöksemme ei herätä väärinkäsityksiä. Mutta me emme olekaan niin taitamattomia.

On totta, että Neuvostoliiton lehdistö silloin tällöin arvostelee meitä. Mutta mielestämme tämä on jokseenkin normaali ilmiö. Levottomuuteen ei ole syytä."

Mutta eivätkö Neuvostoliiton vaatimukset ole vaarassa viedä teitä aina yhä pitemmälle?

"Neuvostoliitolla ei ole vaatimuksia. Kun esimerkiksi ehdotin Pohjolan ydinaseettoman vyöhykkeen perustamista, tein sen omasta aloitteestani. Neuvostoliitto sai tietää siitä vasta jälkeenpäin. Se hyväksyi tämän ehdotuksen. Mutta ehdotus oli meidän.

On siis väärin sanoa, että Neuvostoliitto esittää vaatimuksia. Meille kuuluu arvioida tilanne sellaisena kuin se on ja nähdä missä ovat meidän intressimme, jotka ovat joskus yhteiset Neuvostoliiton kanssa. Meidän on oltava jatkuvasti aktiivisia ja tutkittava tilannetta myöskin Neuvostoliiton kannalta, välttyäksemme väärinkäsityksiltä.

Tämä käsite "Neuvostoliiton vaatimukset" johtaa meidät takaisin äskeiseen "suomettumiseen". Minulla ei ole mitään sitä vastaan tarkastella sitä kaikilta puolilta. Sitä tulisi jopa pitää esimerkkinä siitä miten pieni maa voi elää rauhassa valtavan naapurin kanssa luomalla sen kanssa keskinäisen luottamuksen ilmapiirin. Siinä on sen positiivinen puoli."

Suomen määritellessä ulkopolitiikkaansa puolueettomuuspolitiikaksi Neuvostoliitto pitää parempana määritelmää "rauhanpolitiikka". Kommunikea, jonka allekirjoititte toukokuussa neuvostojohtajien kanssa puhuu "Suomen pyrkimyksestä kehittää puolueettomuuspolitiikkaa rauhan puolesta". Miten on tulkittava nämä vivahde-erot?

"Ilmaisut vaihtuvat ajan mukana. Neuvostoliiton kanssa yhdessä antamissamme kommunikeoissa olemme käyttäneet ilmaisuja, jotka eivät aina ole samoja. Mutta sisältö on pysynyt samana."

Minkä aseman annatte ihmisoikeuksien puolustamiselle Helsingin kokouksen päätöksiä toimeenpantaessa? Mitä ajattelette presidentti Carterin politiikasta tässä suhteessa?

"Ihmisoikeudet ovat ETYKin päätösasiakirjan yksi osa. Annamme näiden oikeuksien puolustamiselle saman aseman kuin muillekin päätösasiakirjan periaatteille. Kaikki ne periaatteet ovat ehdottoman tärkeitä ja osanottajavaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan niitä tasapuolisesti ja varauksetta. Me puolestamme pyrimme omalta osaltamme noudattamaan tätä sitoumusta ja odotamme että muut tekisivät samoin."

Oletteko vakuuttanut, että Suomen ulkopolitiikka pysyy muuttumattomana teidän jälkeenne?

"En usko että muutoksia tapahtuu. Muutokset tapahtuivat itse asiassa Paasikiven jälkeen, jonka politiikka oli aika erilaista. Paasikivi ei halunnut että Suomi osallistuisi kansainvälisiin sitoumuksiin. Hän kannatti pikemminkin maailman asioista pois vetäytymistä. Tästä syystä meistä tuli YK:n jäsen vasta 1955 ja minun ollessani pääministerinä: presidentti Paasikivi, hän oli jarruttanut päätöstä ehkä vuosikausia. Paasikiven mukaan Suomelle soveltui ainoastaan näkymättömyyspolitiikka.

Varmaa on, että Suomessa on yksityishenkilöitä, jotka esittävät hyvin eriäviä mielipiteitä ulkopolitiikasta. Mutta en näe poliittisia liikkeitä tai voimia, jotka voisivat aikaansaada todellisen muutoksen. Tulevaisuus näyttää aika selvältä, sillä suunta on hyvin merkitty.

Loppujen lopuksi minut valittiin ensimmäisellä kerralla presidentiksi vain yhden äänen enemmistöllä, mutta nyt ovat melkein kaikki poliittiset suunnat antaneet kannatuksensa ehdokkuudelleni."