Yhtä ja toista

Kajaanin Lehti 86/6.8.1919

Sisältö: Sivu kotiveräjien; marjaan.

Itsekukin meistä, olimmepa kotoisin mistä tahansa, haluaa kaikin keinoin kohottaa synnyin- tai kotiseutunsa mainetta. Joka kerta kun kuulemme vain kotiseutuamme kiitettävän tai sen asukkaita kehuttavan, joka kerta kun kuulemme näitä ulkopuolella kotinurkkien mainittavankaan, joko sitten hyvällä tai pahalla, nostamme rintaamme ja iloitsemme jalosti kotipuolen saavutuksista. Muutamilla paikkakunnilla armaassa Suomessamme onkin sangen kantava nimi, Härmän ja Etelä Pohjanmaan "häijyt" ovat yli maan tunnettuja ja Nilsiän hevosvarkaatkin ovat saaneet rippeen kunnian sädekehästä. Moni muu seutu on myös kuuluisa, kukin omalla tavallaan ja alallaan.

Kajaani, Kainuun pääkaupunki, Ämmäkosken rannalla, suuret talvimarkkinat; siinä tiedot mitkä vieraspaikkakuntalaiset jo nuorina opinhaluisina ja -janoisina tenavina ovat kaupungistamme saaneet ja pikkuisena muodostamansa kuvan, korpien keskellä olevasta ja uinuvasta talorykelmästä, ovat he koettaneet säilyttää uskollisesti täysi-ikäisiksi päästyäänkin.

Tietenkin ovat he olleet hurskaassa uskossa, etteivät ainakaan mitkään henkiset revontulet täällä räiski kilpaa taivahisten kera ja ettei täällä jääkarhujen luvatussa maassa mikään henkinen kyky synny, kasva, kukoista ja menesty.

Mutta viime päivät ovat kouraantuntuvasti lyöneet ankaroita sivuiskuja heidän tiedonpanssariinsa, mikäli se koskee Kajaania ja sen sivistystasoa. Täällä voi kehkeytyä neronkinleimauksia, jotka välähtelevät kuin pitkäisen salama halki Suomenniemen ja pakottavat uneliaat ihmislapset siristelemaan äkkinäisen valoa sokaisemia silmiään ja kysymään: Mitä? oliko se Kajaanista? Vaiko Natsareetista j.n.e.

Ja se valo oli äsken ilmestynyt kansanvalistaja ja tiedonjakaja "Ylimaa", joka palstoillaan on tuonut julki sen korkeimman henkisen neron ilmaukset, mitä Kajaani on hallaisessa kohdussaan koskaan pystynyt synnyttämään. Ja koskee asia presidentinvaalia, joka - kuten lukijat hyvin muistanevat - suoritettiin toissa perjantaina edelläkuulutetuin tuloksin. Kirjoitustavasta päättäen ei kirjoittaja ole enemmistön kannalla vaalin ratkaisussa.

Tämä älyntuote on herättänyt huomiota - kuten jo edellä mainitsimme - laajalti yli isänmaan kumajavien nummien. "Länsi-Savo" kirjoittaa näin, selostaessaan monarkistilehtien lausuntoja presidentinvaalin johdosta:

"Ruokottomin kaikista on kuitenkin tuolla Kajaanin metsäkylässä ilmestyvä kokoomuslainen tekele "Ylimaa", jolle eivät toiset kokoomuslaiset pysty läheskään vertoja vetämään. Mielipuolen holtittomuudella laskettelee tämä tapahtuman johdosta m.m. seuraavaa:

"Meillä on siis odotettavissa pian tänne "uusia vieraita". Valmistautukaa heitä vastaanottamaan. Riemumarssimme tänne ryssänmaalta kohta tulevat Mannerit ja Tokoit, Gyllingit ja Kuusiset, Vesleyt ja Haapalaiset, Kaljuset ja muut kuljuset ja kyynelsilmin heitä vastaan vaeltaa Helsingin asemalle vastaanottamaan eduskuntamme keskusta soittaen huiluja ja harppuja ja peittäen "vieraat" kukilla ja laakerinlehvillä. Sellainen on tulos keskustan kenkkuilemisesta ja omavaltaisuudesta."

Moista ylentävää sanonnan valmiutta lukiessa ja ajatellessa täytyy sanoa: Siitä mulla on hyvä luonto, etten mä häpee."

Kertaamme: Siitä mulla on hyvä luonto, etten mä häpee. Ja uudelleen yhä pontevammin, kohottaen kirkkaan äänemme, hoilaamme kohti korkeutta nuo sattuvat sanat, omistaen tietenkin huutomme "Ylimaalle" ja sen kynänkäyttäjälle, joka pyöräytti m.m. ylläesitetyn makupalan lukijainsa nieltäväksi, jonka hoilauksen asianomaiset eläköönhuutona vastaanottakoot ja säädetyssä järjestyksessä kiittäkööt.

Loppujen lopuksi kerromme olevamme ilomiellä, koska maakuntamme mainetta ja kotikaupunkimme kunniaa on pesty. "Ylimaa" on vienyt voiton monarkistilehtien keskinäisessä jalossa parjauskilpailussa, josta se on tänne voiton-palkintona tuonut "maineen pyttyineen."

Kerrotaanhan että nilsiäläiset ilosta hirnuvat, jos heillä on viikon kuluessa hevonen kiertänyt kolmekin kertaa oikealle omistajalleen.

Olemme paikallisylpeydestä yhtenä hymynä.

*

Ei saata kylliksi kehottaa nuorta väkeä marjanpoimintaan. Nuorelle väelle ei kannata selittää, mikä ääretön hyöty marjainpoimimisesta yleensä on. Sen nuori väki kylläkin heikosti tajuaa, että poiminta tuo heille rahaa, mutta jos heille ryhtyy puhumaan mikä kansantaloudellinen, vieläpä ulkopoliittinenkin merkitys heidän ahertelullaan metsien povessa on, eivät he ymmärrä hölynpölyä asiasta. Sentakia on paras keino nuorille, jotta heidät saataisi uuraasti marjoja noukkimaan, helistellä ja kilistellä rahoja heidän nokkansa edessä ja toisella kädellä heilutella kepintapaista selänpuolella, niin tietävät lähteä. Keppi ei näet ole lurjus. Tässä on sama menetelmä käytännössä, kun entisen pojan parrankasvatuksessa. Toivottavasti tuloksetkin ovat yhtä hyvät.

Erasmus