Pääministeri Kalevi Sorsa                   12/9 1974

Täällä

Hyvä Veli,

  Eilisestä Helsingin Sanomista luin ystäväni ja puoluetoverisi professori L.A. Puntilan mielipiteitä, jotka koskevat eduskunnan valtaa. Hän näyttää arvelleen, että "kansanvallan kannalta on samantekevää, käyttääkö rajatonta valtaa yksi vai kaksisataa tai juntta vai eduskunta". Ja Puntilan käsitys on, että mikäli tällaista kansanvallalle vierasta järjestelyä noudatetaan, niin siitä aiheutuu siirtyminen diktatuuriin. Uutisen laatija onkin hyvin selvästi asettunut Puntilan ehdotusta tulkitsemaan ja suurella rubriikilla varustanut Puntilan puheen referaatin, joka päällekirjoitus siis kuuluu: "Eduskunnan valta vie diktatuuriin".

  Puntila näyttää viitanneen myöskin siihen, että kun eräitä määräenemmistösäännöksiä halutaan poistaa, niin siitä avautuu tie rajoittamattomalle tilapäisen enemmistön vallalle. Hän tällä käsityksellään ainoastaan toistaa sen, että eduskunnan valta vie diktatuuriin. Nyt hän kuitenkin ilmeisesti unohtaa, että niissä maissa, joissa on kaksipuoluejärjestelmä, pieni enemmistö voi tehdä hyvin ratkaisevia muutoksia valtiosääntöön. Esim. Iso-Britanniassa minun käsitykseni mukaan enemmistönä oleva puolue voi tehdä niin perustavaa laatua olevia muutoksia valtiosääntöön, että esim. kuningaskunta voitaisiin yksinkertaisella enemmistöllä Iso-Britanniasta poistaa.

  Se että Puntila on sitä mieltä, että presidentin valtaa tulisi kaventaa nimenomaan ulkopolitiikan hoidossa, on luonnollisesti varsin hyvin ymmärrettävää.

  Olen nämä mietteeni halunnut saada paperille luettavaksesi, koska minusta tuntuu varsin harmilliselta se, että minä en pääse sosiaalidemokraattisen puolueen johtavien ideologien kanssa juuri koskaan samoille linjoille. Minua on varsin suuressa määrin tyydyttänyt se, että sosialidemokraattisen puolueen johtama hallitus on käytännöllistä laatua olevissa poliittisissa kysymyksissä usein edustanut kantaa, johon minä olen saattanut yhtyä. Mutta hyvin ymmärrät, että tärkeintä tietysti olisi, että puolueen periaatteet olisivat sellaiset, että niihin olisi laajemmissakin piireissä voitava yhtyä. Nyt teidän johtavat periaatteen puolustajat ja tulevaisuuden suunnittelijat ja ideologian mestarit ovat hyvin selvästi asettuneet juuri näissä tärkeissä periaatteellisissa kysymyksissä sellaiselle kannalle, johon en voi yhtyä. Ja nimenomaan Puntila ja Pitsinki ovat ikään kuin parivaljakkona viemässä teidän aatettanne eteenpäin tavalla, joka saattaa tuntua nyt näin vaiheaikana tietysti oudolta, mutta sitten kun se viedään läpi ja puolue sen hyväksyy, niin sitä voidaan pitää luonnollisena.

  Puoluettasi tietenkin on syytä onnitella, että sillä on näin väkivahvoja oikean ideologian kannalla seisovia kansalaisia, kuten nämä kaksi P:tä, Pitsinki ja Puntila ovat, mutta oma harminsa niistäkin saattaa jossakin vaiheessa olla.