? ? ?

Kaikuja Kajaanista 12.12.1914

- Mihin sitä tänä iltana lähdetään? Kuule, Esaias, kuule minne?

- Minnekäkö?-

- Niin minne? -

- Tietysti kaupungintalolle. Siellähän ovat ne Kajaanin Yhteiskoulun Toverikunnan iltamat. Etkö sinä ole vielä tullut tietämään?

- En, mistäpä minä -

- Sinä taidat olla "perukkalainen" kun et sitä tiedä.

? ? ?

- Vai et, - arvelin minä ja häveten ystäväni Jehun tietämättömyyttä lähdin pois kotiini. Mutta sinne päästyäni "hoksasin", että jos on kaupungissa muitakin "perukkalaisia", ja siksi arvelin ottaa selkoa, miten on valmistauduttu juhlia suorittajain puolella vastaanottamaan. Kartuttaakseni tietojani päätin käydä kiertokävelyllä.

Ensiksi menin yhteiskoululle. Ovet olivat kiinni, mutta "tuvan" puolella loistivat tulet. Kiipesin ikkunaan, ja arvatkaapa mitä näin? Sylki tuli suuhuni. Tuvassa näet leivottiin kaikkia makeita vehnäsiä, isoja "leipiä", pikku "leipiä" ja keskinkertaisia leipiä. Pyysin päästä sisään, mutta en päässytkään.

Lähdin ent. voimistelusalille (suussa oli niin makea tuntu) arvellen, että on sielläkin jotain, mutta kun koettelin päästä sisään, niin Luke (se kirottu) heitti minut ulos. En uskaltanut enempi mennä sisälle, mutta kiipesin tikapuille ja sieltä katselin. Komeita liikkeitä pojat siellä tekivät, kantakippejä, "oravia" y.m. kummallisia liikkeitä. Kylläkseni nähtyäni kiipesin tikapuilta alas ja lähdin kaupungintalolle. Sinne pääsin sisään varkain ja näin miten soittoa harjoiteltiin.

- Tili tili tilallali laa lil lal ...

Oi, kuin se kuului ihanalta.

Tämän loputtua tuli näytöksen vuoro. Kauniita lauluja siinä laulettiin ja kauniisti se kaikui. Voi ihme, se oli jotakin ...

Entäs se huoneen sisusta.

Se oli myös jotakin. Marmorista oli huone perälle tehty. Aita oli ympärillä. Kaunis oli sekin.

Tästä kaikesta komeudesta innostuin niin, että hihkasin hiukan. Tämä vaikutti takapuolilleni.

Tänä iltana ei anneta potkuja. Saa tulla ken tahtoo.

Tule, Jehu, ja muutkin!

Esaijas Ranstakka