XXVII eri tiedotusvälineille myönnettyjä haastatteluja

107. Tasavallan Presidentti Urho Kekkosen haastattelu televisiossa 26.2.1971 Neuvostoliittoon 23.-25.1.1971 suoritetun epävirallisen vierailun johdosta.

Hatakka: Herra Tasavallan Presidentti, Teidän eilen päättyneestä Neuvostoliiton matkastanne tiedotettiin julkisuudessa vain muutamaa päivää ennen matkan alkua. Sovittiinko tästä matkasta vasta näin viime vaiheessa ja kummalta puolelta tehtiin aloite tämän matkan toteuttamiseksi?

TP: Periaatteessa tästä matkasta sovittiin jo viime kesänä mutta matkan tarkempaa ajankohtaa ei tietenkään voitu määrätä eikä voitu määrätä talven aikana aikaisemminkaan. Yleensä on sillä tavalla, että on parempi antaa isäntäväen määrätä aika milloin sille sopii ja vieraan on tyylikkäämpää odottaa kutsua. Ja nyt kävi sillä tavalla todella, että kutsu saapui varsin myöhään ja sen vuoksi tämä seikka mihin te kiinnititte huomiota että julkisuudessa tiedotettiin vasta muutamaa päivää ennen matkan alkua se pitää paikkansa. Kun minä olin Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa ennen matkaani niin siellä esitettiin aivan samantapainen huomautus ja arveltiin että siitä saattaa osaltaan johtua se pienoinen häly, jonka tämä matka aiheutti. Ja siellä minä tein yksityiskohtaisesti selkoa miten tämä kutsu varsinaisesti sitten järjestyi. Ja ehkä se on syytä kertoa tässäkin. Nimittäin Neuvostoliiton suurlähetystön edustaja saapui luokseni 15. päivä helmikuuta ja tiedusteli voinko ottaa vastaan kutsun saapua Moskovaan ja kutsujina olivat herrat Breshnev, Podgornyi ja Kosygin. Silloin hän sanoi että tämä vierailuaika olisi heidän kannaltaan sopivin järjestää 27. ja 28. päivä helmikuuta ja siihen vastasin tietenkin myöntävästi. Mutta seuraavana päivänä taikka 16. päivä helmikuuta saapui suurlähetystön edustaja taas luokseni ja tiedusteli olisinko valmis saapumaan Moskovaan jo 22. päivä, koska silloin neuvostoliiton johtajille sopisikin vastaanotto paremmin. Siihen luonnollisesti suostuin ja sovittiin silloin, että asiasta annetaan yhteinen tiedonanto niin pian kuin mahdollista mutta 19. päivä helmikuuta saapui taas Neuvostoliiton suurlähetystön edustaja luokseni ja sanoi siinä, että Moskovassa oltaisiin kovin halukkaita siihen, että minun matkani siirtyisi helmikuun 23. päivään jolloin heille tämä matka sopisi ja sanottiin silloin, että heillä on todella niin paljon tärkeitä asioita, että olisi viisainta heidän kannaltaan jos vieras saapuisi 23. päivä ja siihen luonnollisestikin suostuin, mutta tähän on sanottava nyt, että kun tarkastelee Neuvostoliiton johtajien kiireitä niin hyvin ymmärtää, että tällaisia vaihteluja saattaa syntyä. Heillä on parastaikaa valmistelut puoluekokousta varten. Heillä on paljon vieraita, heillä on paljon kiireitä. Sen vuoksi minä varsin hyvin ymmärrän, että tällainen siirtäminen saattaa olla hyvin välttämätöntä, mutta jos opittaisiin uskomaan meillä siihen, että nämä matkat ovat hyödyllisiä ja käsitettäisiin ne varsin luonnollisina niin silloin ei olisi mikään suuri asia jos tiedottamisen ja itse matkan välillä ei olisi niin kovin pitkää aikaa. Se ymmärrettäisiin täysin hyvin, että nämä kuuluvat normaaliseen kanssakäymiseen ja ei mitään turhia spekulaatioita syntyisi. Minä pyydän kiinnittää huomiota siihen, että siinä lyhyessä kommunikeassa, joka tämän matkan jälkeen annettiin sanotaan, että nyt suoritettu vierailu liittyy perinteellisiin henkilökohtaisiin tapaamisiin kummankin maan johtavien valtiomiesten välillä. Vierailu oli hyödyllinen ja vastasi Suomen ja Neuvostoliiton välisen ystävyyden, luottamuksellisen sekä molemminpuolisesti hedelmällisen yhteistoiminnan kehittämisen kuin myös rauhan ja kansainvälisen turvallisuuden lujittamisen etuja. Tästä tämä johtui tämä lyhyt aika tiedottamisen ja matkan välillä, mutta minä pidän sitä varsin luonnollisena.

Hatakka: Tämä asia tuli varmasti selväksi.

TP: Minä luulen.

Hatakka: Mutta eräästä toisesta kysymyksestä on kirjoitettu aika paljon julkisuudessa viime päivinä. Nimittäin Neuvostoliiton varaulkoministeri Kuznetsovin joulukuisesta Suomen vierailusta. Pyytäisin saada kysyä liittyykö se millään tavoin tähän Teidän nyt tekemäänne Neuvostoliiton matkaan?

TP: Ei, kyllä asianlaita sillä tavalla on, että todella tästä minun matkastani sovittiin jo viime kesänä mutta minä voin sanoa, että ensimmäisen varaulkoministeri Kuznetsovin vierailu Suomessa koski Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita ja se oli varsin rakentava ja hyödyllinen.

Länsipuro: Oliko keskustelu Euroopan turvallisuuskonferensista vierailun keskeinen teema ja antoiko tämä vierailu uusia virikkeitä?

TP: No, se on selvä, että se asia tuli keskusteluissa esille. Minä en haluaisi sanoa, että se oli keskeinen teema sen vuoksi, että siinä meidän molempien näkökohdat ovat varsin tunnetut.

Länsipuro: On esitetty erilaisia käsityksiä turvallisuuskokouksesta. On sanottu, että se pitäisi voida järjestää siinäkin tapauksessa, että kaikki kutsutut maat eivät olisi valmiina osallistumaan. Mikä on Teidän käsityksenne?

TP: Minun käsitykseni tällä hetkellä on se, että tällaista kokousta ei pitäisi järjestää. Pitäisi pyrkiä välttämättä siihen, että kaikki ne maat jotka Suomen Pro Memoriassa oli mainittu kokouksen osanottajina, voisivat tähän kokoukseen ottaa osaa.

Hatakka: Teidän matkastanne annetun tiedotteen mukaan matkanne aikana keskusteltiin ajankohtaisista, kansainvälistä politiikkaa koskevista kysymyksistä. Millaisina Neuvostojohtajat näkevät Teidän käsityksenne mukaan kansainvälisen tilanteen näköalat nyt ja lähitulevaisuudessa?

TP: On selvää, että tällaisen tapaamisen yhteydessä keskustellaan kansainvälisistä kysymyksistä ja tällä kertaa keskustelu oli todella laaja. Siinä käytiin läpi koko kansainvälisen elämän mielenkiintoiset kohdat, se on selvä mutta minun lienee syytä sanoa tai olen oikeutettu sanomaan että kaikki ne asiat, jotka siellä olivat esillä eivät varmaankaan olleet julkisuutta varten. Mutta erityisesti voin mainita, että sodan laajentaminen Vietnamissa herätti Neuvostojohtajien keskuudessa varsin syvää huolestumista ja samaten tilanne Lähi-Idässä oli samanlaisen huolestumisen kohteena. Erityisesti pääministeri Kosygin korosti tästä asiasta keskustellessamme sitä, että Neuvostoliiton tarkoituksena kaikin keinoin Lähi-Idässä on toimia siten, että kysymys joka siellä on auki voitaisiin ratkaista rauhanomaisin keinoin.

Länsipuro: Nythän SALT-neuvottelut jatkuvat maaliskuussa. Miten Neuvostojohto tuntuu arvioivan näiden neuvottelujen menestyksen näkymiä?

TP: Minusta tuntuu, että siellä vallitsi optimismi. Minä sanoisin ehkä tarkemmin lievähkö optimismi siihen, että nämä neuvottelut voisivat päättyä ainakin osittain onnellisesti. Toisaalta puolen esitettiin, että ne kysymykset, jotka SALT-neuvottelujen yhteydessä tulevat esille, ovat poikkeuksellisen vaikeat sekä teknillisesti että poliittisesti.

Hatakka: Entä olivatko Euroopan taloudelliseen yhdentymiseen liittyvät ajankohtaiset kysymykset esillä käymissänne keskusteluissa?

TP: Kyllä, näissä Euroopan talousyhteisön näkymissä keskusteltiin hyvinkin paljon ja keskustelujen sisältö saanee tässäkin yhteydessä jäädä tämän maininnan varaan mutta mehän tiedämme, että Neuvostoliitto suhtautuu varsin suurella epäilyksellä taloudellisiin kansainvälisiin kauppaliittoihin.

Länsipuro: Mitkä Suomen ja Neuvostoliiton välisiin suhteisiin liittyvät kysymykset olivat erityisesti esillä näissä keskusteluissa?

TP: Me totesimme ensiksikin sen että Suomen ja Neuvostoliiton väliset poliittiset suhteet ovat hyvät niinkuin tässä kommunikeassa luin. Neuvostoliiton ja Suomen väliset luottamukselliset ja molemminpuoliset hedelmälliset suhteet ovat jatkuvasti voimassa. On tietysti selvää, että samalla kertaa kun Neuvostoliiton osapuoli selosti viisivuotissuunnitelmaa, joka tulee esille puoluekokouksessa, ja jota nyt on varsin tehokkaasti valmisteltu minä omalta puoleltani tein varsin laajasti selkoa Suomen taloudellisesta kehityksestä ja Suomen ja Neuvostoliiton välisestä kaupasta keskusteltiin aika laajasti. Monia yksityiskohtia tuli siinä esille. Minä voin mainita että eräs asia, joka aivan poikkeuksellisesti tuli esille oli Suomen maataloustuotteiden ylijäämän vienti tietyillä ehdoilla Neuvostoliittoon. Eräiden suurten teollisten suunnitelmien nykyvaihe oli esillä ja samoin näitten suunnitelmien tuleva kehittyminen oli keskustelujen alaisena ja esille keskustelussa tuli myöskin kokonaan uusia mahdollisuuksia kansainvälisen siis Suomen ja Neuvostoliiton välisen kaupankäynnin ja tavaranvaihdon alalla. Minä uskoisin että jos näihin itseasiassa varsin suuriin projekteihin päästäisiin hyödyllisesti käsiksi niin se edistäisi huomattavalla tavalla meidän työllisyyttämme.

Hatakka: Voitteko mahdollisesti hieman tarkemmin selostaa näitä keskusteluja näistä uusista taloudellisista suunnitelmista tai onko tämä ennenaikaista?

TP: Tämä voi olla vähän ennenaikaista sen vuoksi että minulla ei ole ollut tilaisuutta keskustella edes niitten teollisuusjohtajien kanssa, joitten aloja nämä asiat käsittelevät ja ne saattaisivat pahastua, jos te saisitte etulyönnin.

Länsipuro: Mutta onko kysymys aivan uusista aloista, jotka eivät aikaisemmin ole näissä yhteyksissä oleellisia?

TP: No ehkä minä sanoisin tarkemmin, että ne eivät kenties niinkään ole kokonaisuudessaan uusia aloja mutta uudet alat merkitsevät juuri eräitten jo meillä aloitettujen projektien suurta täydentämistä. Uutuus merkitsee siis lähinnä sitä.

Hatakka: Tässä on ehkä joskus tilaisuus palata näihin asioihin tarkemmin mutta haluaisin kysyä vielä oliko puhetta uusista tapaamisista Teidän ja Neuvostojohtajien välillä lähitulevaisuudessa?

TP: Me tapaamme erota sanomalla että tervetuloa meille. Minä kutsuin kaikki siellä olevat Neuvostoliiton johtajat kalastus-, tai metsästys- tai lepomatkalle Suomeen ja he kutsuivat minut. Nyt oli siinä suhteessa erikoislaatuinen tapahtuma että minä olin miltei päivälleen vuosi sitten edellisen kerran Savidovossa ja minä en pitäisi minään mahdottomana jos minulla elämää riittää ja virka säilyy että minä taas miltei päivälleen vuoden jälkeen olisin Savidovossa.

Länsipuro: Miten on näillä epävirallisilla vierailuilla, joilla metsästetään ja kalastetaan ja neuvotellaan. Mikä on pääasia, jos niin voisi sanoa, metsästys, kalastus vai poliittiset neuvottelut?

TP: Saisinko minä tehdä teille kysymyksen ja kysyisin, että jos te olisitte puunjalostusteollisuuden johtomies ja menisitte metsästämään olettakaamme Ruotsin vastaavien puunjalostusmiesten kanssa ja ampuisitte muutaman hirven ja keskustelisitte koko ajan puunjalostusteollisuuteen liittyvistä taloudellisista ja teknillisistä kysymyksistä. Kumpi olisi tärkeämpää? Minä luulen, että loppujenkin lopuksi tärkeämpää on se, että saa vaihtaa mielipiteitä niistä kysymyksistä, jotka liittyvät asianomaisten keskustelijoitten tehtäviin. Me saimme 21 villisikaa ja 5 peuraa ns. metsästysretken aikana ja se on tietysti aikamoinen saalis, mutta ne yleiset poliittiset näkökohdat ja seikat ja tiedot, jotka tällaisissa yhteyksissä tulivat esille ovat kuitenkin asetettava kaiken etualalle. Minä voin sanoa, että minä tämän jälkeen olen paremmin varustautunut minulle uskottuja tehtäviä hoitamaan, koska tiedän enemmän monista asioista. Sen ei tarvitse olla mitään dramaattista tietoa, mutta niinkuin hyvin ymmärrämme parkettikin muodostuu monista pienistä kappaleista.