Teoriat ovat harmaita, elävä elämä yksin viheriöi. Näin tai jotakin tähän tapaan on sanonut muuan ilmeisesti hyvin viisas ja järkevä mies.

Teoriat saattavat olla oikeita ja hyvä olisi, jos ne oikeita olisivat, mutta vasta elävän elämän, kokemusten ja käytännön tulessa teoriat koetellaan ja joko köykäisiksi havaitaan tai päteviksi puntaroidaan.

Eräät suomalaisiksi lukeutuvat ovat esittäneet teorian, että suomalaisuus on meillä jo saavuttanut sille enemmistökansallisuutena kuuluvan aseman ja että jos jollakin alalla ehkä kenties mahdollisesti saattaisi olla jotakin toivomisen varaa, niin kyllä luonnollinen kehitys vuosien mittaan johtaa asiat rauhallista tietä oikeaan uomaan. Tämä on teoria, mutta kokemuksen kiirastulessa se on osoittautunut erittäin huonoksi ja kelvottomaksi teoriaksi.

Tarkastellaanpas nyt olosuhteita esimerkiksi urheilun alalla. Onko suomalaisuus saavuttanut sille kuuluvan aseman urheiluelämässämme?

Katinjalka! Ruotsalaiset siinäkin ovat päällä päsmäreinä.

Kuluvan vuoden heinäkuussa Suomen kansa lähetti lähes satapäisen olympialaisjoukkueen Amsterdamin kaupunkiin Hollannin maalle urheilemaan ja puolustamaan Suomen loistavaa olympialaismainetta. Joukkueen ylijohtajana oli johtaja Akseli Ek, josta lienee hyvienkin ystäviensä vaikea sanoa, onko hän suomalainen vai ruotsalainen. Joukkueen rahastonhoitajana oli vanha palomestari Vasenius, taatusti ruotsalainen mies. Joukkueen mukana seurasi Suomen olympialaisen komitean puheenjohtaja, konsuli Krogius, jonka ruotsalaisuutta ei kukaan halua asettaa kyseenalaiseksi, niin huonosti tämä Suomen edustaja olympialaisessa komiteassa suomea osaa. Ja olipa joukkueen mukana myös olympialaisen komitean sihteeri, lakit. tri J.O. Söderhjelm, vankka ja vakaa ruotsinmielinen, karjalaisen osakunnan entisen inspehtorin Verner Söderhjelmin toivorikas poika kun on. Eräänä pienenä johtajana oli vielä IFK:n sihteeri insinööri Nylund, joka puhuu hyvää suomea, mutta on täysi ruotsalainen.

Tässähän tätä on luetteloa. Ja seuraus näiden ruotsalaisten johtajien yhteenpääsystä oli, että koko olympialaisjoukkue oli ruotsinkielellä johdettavana. Oihonnan ruokasalissa oli kapteenin pöydässä korkeimmille johtajille varattu syömäsijat. Niinpä kuuluikin ruokailuaikana kapteenin pöydästä lujaääninen ruotsinkielinen "konverseeraus", kun hrat Krogius, Vasenius, Ek ja Söderhjelm kapteenin ja hänen arv. rouvansa kanssa puhuivat olympialaissaavutuksista ja Suomen kansan ihailtavasta sisusta, sillä aikaa kun urheilijat pöydissään hiljaisesti supattelivat suomenkielellä. Olympialaisjoukkueen kansliassa oli täysin ruotsinkielinen komento. Tämän on joukkueen reilu valmentaja Lahtinen eräässä haastattelussa mustin mielin vakuuttanut. Lahtinen kertoo myöskin, että nämä ruotsalaiset johtajat olivat kaikkein kurittomimpia. Kerran oli eräs johtajista tulla rymynnyt kahden aikaan yöllä Oihonnaan, sytytellyt valoja ja pitänyt pahaa meteliä. Kun poikien yöunesta huolissaan ollut Lahtinen oli mennyt hiljentämään miestä oli tämä vain huudellut - tietysti kapulakielellä - että hän on olympialaisen komitean jäsen. No mitä sitä palkattu valmentaja osaa esimiehelleen sanoa.

Jos nämä ruotsalaiset johtajat olisivat sitten olleet joitakin haijeja ammattimiehiä ja sellaisina tarpeellisia, mutta eikö pihkoja. Krogius ei ainakaan yleisurheilusta eikä - purjehdusta lukuunottamatta - muustakaan urheilusta ymmärtäne isojakaan ja Vasenius ei taas urheilusta yleensäkään ymmärrä ainakaan tähän maailman aikaan pötysen pölähtävää. Mutta mukaan piti päästä!

Kerrotaanpa pari kolme anekdoottia näistä suomalaisten ruotsalaisista "johtajista", jotta Suomen kansa saisi kuulla, millaisia "ammattimiehiä" sen kustannuksella on lähetetty olympialaisjoukkueestamme huolta pitämään. Ei mainita nimiä, tai nimeä, jotta lukijoilla olisi pieni jännittävä arvauskilpailukin suoritettavanaan.

Eräs johtaja oli vielä kisojen viimeisinä päivinä tiedustellut joukkueen hierojilta: "mitäs matkoja te juoksette?"

Sama johtaja oli kertonut eräälle ulkomaalaiselle sanomalehtimiehelle: "jaa, kyllä se meidän Penttilä on hyvä aitajuoksija. Nytkin se juoksi hyvin viidennelle aidalle, mutta siinä ameriikkalainen pukkasi sitä ja silloin alkoi Penttilä jäädä. Mutta Penttilästä kyllä tulee vielä hyvä aitajuoksija". (Tämä sama juttu oli Urheilulehdessäkin, mutta häveliäs kirjoittaja oli sanat asettanut erään ulkomaalaisen suuhun!)

Sama johtaja oli tiedustellut Rastaalta, että mitäs matkoja te juoksette. Hiljainen Rastas, jolla on aina huumorinpilkahdus silmissään oli, tietäen "johtajan" täydellisen tietämättömyyden vastannut: "sitä 1500 metrin joukkuejuoksua". Johtaja oli ollut hieman ihmeissään, että onkos se sellainenkin laji, mutta kun Rastas oli vakuuttanut, että joo joo, kyllä se on, oli johtajakin alkanut muistaa, että aivan oikein, onhan se. Rastas oli käsitellyt maratonjuoksijan kummipohjaisia tossuja, joita johtaja oli ihmetellyt ja tiedustellut: "kuinka te ette juokse piikkikengillä?" Rastas oli selittänyt, että hän on mailla tottunut juoksemaan kumipohjaisilla eikä ole tullut ottaneeksi piikkikenkiä ja että taitaa tuo luottaa 1500 näilläkin juosta. Tämän selityksen oli johtaja syönyt täydestä.

Samasta johtajasta ovat niin johtajat kuin urheilijat sanoneet, että hän oli "täysi pelle". Hyvähän ja virkistävä tuollainen "huviministeri" on matkalla olemassa, mutta että se on johtaja ja vielä täysin tiedottomasti, luullen olevansa hyvinkin tärkeä, niin se jo menee liian pitkälle.

Urheilua ymmärtävä lukija kyllä käsittää, millainen "asiantuntija" tämä nimeltä mainitsematon johtaja on ollut. Eikä hänen kaltaisensa mies ikipäivinä olisi päässyt olympialaismiesten mukaan, ellei hän olisi ollut ruotsalainen. Mutta ei myöskään, jos suomalaisilla miehillä olisi ollut otsaa - vatsaa niillä kyllä on - panna olympialaisen komitean kokouksessa kova kovaa vastaan moisten miesten lähettämisen estämiseksi. Mutta ne suomalaiset, jotka olympialaisessa komiteassa istuvat, näyttävät olevan sen tyylisiä miehiä, ettei heidän hoidettavanaan mene ei liioin suomalaisuuden asia enempää kuin oikea urheiluasiakaan eteenpäin. Eiköhän Urheiluliiton Liittojohto ole valinnut osan jäseniä olympialaiseen komiteaan. Liittojohtokuntaan kuuluu myös aitosuomalainen tri Lehmusto. Miksi hän ei ole saanut aikaan sitä, että olympialaiseen komiteaan valittaisiin suomalaisia, jotka uskaltavat kokouksissa avata suunsa, kun mahdoton ehdotus tehdään. Siinä olisi Lehmustolle ollut parempi työmaa kuin lähteä painijoita puolustamaan oikeassa asiassa ja väärillä perusteilla. - Kyllä sitä noin virallisesti ollaan lujia suomalaisia, mutta mukavassa ruotsalaisessa seurassa tai ruotsalais-suomalaisessa kokouksessa ollaan sovittelevia, kartetaan riitoja, annetaan periksi. Pahus, se ei sovi.

Urheilumme ulkomainen edustus on saatava suomalaiseksi. Sen päämäärän tiellä olevat suomalaiset ja ruotsalaiset - tule avuksi Mustapää - "yli laidan".

Lautamies

P.S. Kun ruotsalaisista urheilun johtomiehistä on puhe ei ole unohdettava ruotsalais-juutalaista Erik von Frenckelliä, Palloliiton puheenjohtajaa y.m., y.m., joka ryntäsi "Smolnan" parvekkeelle huonolla suomenkielellä esittelemään olympialaisurheilijoittemme valioita. Frenckell on etuilussa mestari, mutta silloin hänet olisi pitänyt viheltää alas.