Vietnam: Bao Dai vaiko Hotshiminh?

Sen jälkeen kuin Maotsetungin johtamat kommunistit ovat yllättävän nopeasti ja - kuten näyttää - odottamattoman helposti valloittaneet koko manner-Kiinan ja valmistautuvat karkoittamaan Tshiangkaishekin Formosan saarelta, on maailmanpolitiikan polttopisteeksi Kauko-Idässä muodostunut Ranskan entinen Indokiina, tai aluksi sen eräs osa, nykyinen Vietnamin valtio. Emme puutu tarkemmin tämän 25 miljoonaa asukasta käsittävän alueen historiaan, mutta tilanne tällä hetkellä on suunnilleen seuraava:

Sodan aikana japanilaisten kanssa yhteistyöhön antautunut Ranskan vasallikeisari Bao Dai pakotettiin luopumaan sodan päätyttyä valtaistuimelta ja syyskuussa 1945 perustettiin Ranskan Indokiinaan Vietnamin tasavalta, jonka presidentiksi valittiin kommunisti Hotshiminh. Häneen palaamme myöhemmin. Kun Ranska ei halunnut luopua Vietnamin valvonnasta vaan varustautui sotilaallisin voimakeinoin turvaamaan etunsa, eivät alullepannut neuvottelut yhteistoiminnasta johtaneet tulokseen ja vuodesta 1946 lähtien on Vietnamissa käyty sotaa Ranskan ja Vietnamin tasavallan so. Hotshiminhin joukkojen välillä. Useita eri teitä yritettyään vakiinnuttaa valtansa ja epäonnistuttuaan siinä Ranska teki lopulta n. vuosi sitten sopimuksen exkeisari Bao Dain kanssa ja hyväksyi hänen palaamisensa Vietnamin johtoon. Tämän sopimuksen ratifioi Ranskan kansalliskokous viime tammikuun 29 päivänä. Sen mukaan Vietnam, johon kuuluu entisestä Ranskan Indokiinan protektoraatista Tonkin, Annam ja osa Kotshinkiinaa, on ns. liittynyt valtio Ranskan unionissa, Union Francaise`ssa.

Sille taistelulle, jota Vietnamissa nyt käydään, on luonteenomaista se, että Ranskan joukot pitävät hallussaan kaupunkeja, mutta presidentti Hotshiminhin valvonnassa on pääasiassa maaseutu ja nimenomaan maan pohjoisosa. Aivan viime päivinä on Vietnam joutunut suurpoliittiseen valokiilaan, kun Maotsetungin Kiinan tunnustettua Hotshiminhin hallituksen 20.1.1950 myös Neuvostoliitto teki samoin 31.1. ja solmi siis diplomaattiset suhteet Hotshiminhin hallituksen kanssa kaksi päivää sen jälkeen, kun Ranska oli ratifioinut sopimuksen Bao Dain hallituksen kanssa. Kuvaan kuuluu lisäksi se, että USA on tunnustanut Bao Dain samoihin aikoihin kuin Ranska ja että itäpaktin valtojen tunnustuksia virtaa paraikaa Hotshiminhille. Kun Ranskan hallitus jätti Pariisissa Neuvostoliiton lähettiläälle Bogomoloville nootin, jossa se esitti protestin Neuvostoliiton menettelyn johdosta, jonka väitti olevan ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa, kieltäytyi Bogomolov ottamasta noottia vastaan. Ranskan apulaisulkoministeri Pierre Schneiter kutsui silloin Bogomolovin ulkoministeriöön ja esitti hänelle suullisesti Ranskan protestin, jolloin Bogomolov poistui kesken audienssin sen kestettyä kaikkine alkuseremonioineen vajaat 4 minuuttia. Kuten havaitaan, suuren valtapoliittisen ristiriidan rovio on saatu onnellisesti palon alkuun.

Ei ole vaikeaa havaita, mistä Vietnamissa on kysymys. Kiinan jouduttua kommunistien käsiin oli odotettavissa, että heidän laajenemispyrkimyksensä suuntautuisivat aluksi nimenomaan Taka-Intiaan, jossa sijaitsevat, paitsi Indokiina, sisäisen sekasorron uhkaamat Birman ja Siamin valtiot sekä kommunistiterrorin vaivaama Malakan niemimaa. Eritoten Ranskan Indokiina on tiedetty varsin kypsäksi kumouskiihoitukselle, sillä Ranskan siirtomaavaltaa vastaan on siellä käyty kaikki kansankerroksen käsittävää pitkäaikaista itsemääräämistaistelua. Ranska on kiihkeässä rikastumisen halussaan laiminlyönyt kaiken sivistyksellisen ja sosiaalisen työn maan alkuasukkaiden keskuudessa, ja usein esitetään tästä kuvaavana osoituksena, kuinka Indokiinassa oli ranskalaisten aikana 1 yliopisto, 31 sairaalaa ja 83 vankilaa.

Keitä ovat sitten ne miehet, jotka ovat Vietnamin valtiosta käytävän taistelun kärjessä?

Annamin ent. keisari Bao Dai, jonka Ranska pitkien epäilysten ja sitkeiden neuvottelujen jälkeen on valinnut pelastamaan unionin edut Indokiinassa, oli ennen suurvaltasotaa tunnetusti ranskalaisvastainen, joka monella muotoa tuki kansansa riippumattomuustaistelua ja asettui usein jyrkästikin Ranskan siirtomaahallintoa vastaan. Kun Japani liittyi suurvaltasotaan, antautui Bao Dai arvatenkin tämän vastarinta-asenteensa vuoksi japanilaisten käytettäväksi. Mutta Japanin kukistuttua oli Bao Dain luovuttava kruunusta samalla kuin Vietnamin tasavalta perustettiin. Luopumispuheessaan Bao Dai vakuutti, ettei hän eikä kukaan hallitsijahuoneen jäsen tule antamaan tukeaan perustetun demokraattisen tasavallan vastaiselle toiminnalle. Ranska on alunpitäen tuntenut pahaa makua suussaan, kun sen monien epäonnistuneiden yritysten jälkeen on ollut turvauduttava juuri Bao Dain apuun Indokiinan pysyttämiseksi Ranskan yhteydessä, mutta muuta keinoa ei ole ollut näköpiirissä. Tilanne on todella kehittynyt niin koomilliseksi, että Ranskan etujen valvominen on ollut pakko uskoa Japanin entiselle vasallille, ranskalaisvihamieliselle Bao Daille, ja hän taas voi tämän tehtävän suorittaa - jos voi - ainoastaan sen sotilaallisen voiman avulla, jonka pääasiassa saksalaisista natsisotilaista kokoonpantu Ranskan muukalaislegioona 100 000 miehineen hänelle antaa. `Horst Wesseliä` vedellen Hitlerin maailmanvalloittajasoturit nyt hyökkäävät niillä riisilakeuksilla, joille heidän mestarinsa ei heitä kyennyt johdattamaan.

Paitsi Ranskan voimavarat on Bao Dain takana myös Amerikan antama tunnustus ja sieltä saatava myötätunto, kun taas Englanti suhtautuu häneen tietyllä pidättyväisyydellä, sillä Intiassa tunnetaan Bao Daita kohtaan sodan ajoilta peräisin olevaa syvää vastenmielisyyttä, minkä lisäksi Nehru ei pitäne Bao Dain hallitusta vietnamilaisena hallituksena. Englanti ei tietenkään silti kiellä tunnustustaan. Ranskan taholta odotettavissa oleva sotilaallinen tuki on tietenkin turvattu, vaikka sitä häiritsee kommunistien kiivas ja aktiivinen vastarinta: ratifiointi kansalliskokouksessa hyväksyttiin 400 äänellä 193 vastaan ja siitä suoritetun keskustelun aikana tapahtui eräs tavallistakin tiukempi käsikähmä (sanan oikeassa merkityksessä) kommunistien ja hallituspuolueen edustajien kesken.

Vastapuolen johtajana Vietnamissa on tasavallan presidentti Hotshiminh. Hän on Aasian arvoituksellisimpia valtiomiehiä, jolla on takanaan kenties kirjavammat elämänvaiheet kuin yhdelläkään toisella tämänhetken nimikuululla poliitikolla. Hotshiminh, lähes 60-vuotias, pienikokoinen annamilaisen pikkuruhtinaan jälkeläinen, on taistellut ranskalaista siirtomaavaltaa vastaan nuoruudestaan saakka. Perinpohjin valmistautuakseen tähän tehtävään hän on ensimmäisen maailmansodan jälkeen viettänyt monia vuosia Ranskassa. Ranskan kommunistipuolueen valtuutettuna hän 1923 otti osaa Moskovassa pidettyyn talonpoikaisinternationalen kongressiin. Moskovasta hän siirtyi v. 1924 Sunjatsenin kutsusta Kiinaan matkustaneiden kommunististen sotilasasiantuntijoiden mukana Kantoniin, josta käsin hän valmisteli kumousta Indokiinassa. Kun Tshiangkaishek 1927 katkaisi välinsä kommunistien kanssa, pakeni Hotshiminh Moskovaan. Hänet lähetettiin pian Siamiin ja Indokiinaan, mutta v. 1931 tapaamme hänet englantilaisten vankina Hongkongissa. Sieltä karkoitettuna hänen kerrotaan toimineen kommunistien tehtävissä eri puolilla maailman, kunnes hän suurvaltasodan aikana ryhtyi johtamaan taistelua japanilaisia vastaan Indokiinassa. Syyskuussa 1945 oli Vietnamin tasavallalle Bao Dain vallastaluopumisen jälkeen saatava presidentti, ja silloin valittiin perheetön ammattikumouksellinen Hotshiminh tähän tehtävään. Mutta kun Vietnamin itsenäisyysliikkeen takana olivat käytännöllisesti katsoen Indokiinan kaikki kansankerrokset kommunisteista maanomistajiin saakka, piti Hotshiminhin ottaa askel taaksepäin ja hän julisti: "On totta, että olen ollut kommunisti, mutta se kuuluu menneisyyteen. Nyt olen Vietnamin kansalainen - en mitään muuta". Ja siihen oli vietnamilaisten uskottava!

Kolme, neljä vuotta on Hotshiminh saanut taistella ranskalaisia vastaan japanilaisilta saatujen aseiden avulla, mutta pääasiassa muuten omin voimin. Nyt, kun Kuomintangin joukot eivät ole enää Neuvostoliitosta saatavissa olevan avun tiellä, ovat linjat selventyneet. Maotsetungin Kiina tunnusti ensimmäiseksi Hotshiminhin hallituksen ja varmaa on, että tästälähtien ranskalaisvastainen taistelu Vietnamissa saa entistä laajemmat mittasuhteet. Vietnamin tasavaltalaisen armeijan toimintaa on ehkäissyt upseerien ja aseistuksen puute, mutta Maotsetungin armeijoilta riittää lainaksi sekä koulutettuja upseereita että amerikkalaista sotamateriaalia.

Niin saimme taas uuden sotaisen kolkan maailmaan, joka - kuten hyvin muistetaan - taisteli vuosina 1939-45 itselleen `pysyväisen rauhan`!