Urheilukuulumisia Helsingistä

Kainuun Sanomat 10/26.1.1922

Vaikka täällä Helsingissä, varsinkin tänä talvena, on lunta riittämiin asti ja liikaakin, koska sitä on pakko monien satojen tuhansien markkojen kustannuksilla vedättää pois kaduilta, ei täällä kuitenkaan suksimiestä tapaa, on tämä sikäli etelämaistunut. Kaduilla ei koskaan suksilla liikuta. Vain urheilutarveliikkeiden näyteikkunoissa jonkun hiihtomiehen kainalossa täällä suksia näkee. Hiihto on kokonaan hylätty pois kaupungin piiristä, karkotettu maaseutujen huviksi ja hyödyksi, jätetty maaseudun urheiluksikin.

Luistelu ja jääpalloilu ovat täällä ylivoimaisella oikeudella vallitsevina urheilumuotoina. Täällä on kolme neljä luistinrataa, jotka suovat talvet läpeensä tilaisuuden luistinurheilun harjoittamiseen, ja innostusta, sitä on riittämiin. Urheiluun täällä suhtaudutaan toisin kuin Kajaanissa. Siellä ei kannata ruveta luistinradasta puhumaankaan, eikä - ikävä kyllä - hiihto urheiluna ole saavuttanut sitä laajuutta ja kantavuutta, kuin olisi taipuvainen olettamaan kihlakunnan asemaan ja kulkuyhteyksiin katsoen.

Uutta intoa ja virikettä antavat täällä urheiluelämälle tiheästi uusiintuvat kilpailut. Sunnuntaina tammikuun 22 pnä oli Ruotsin mestarijoukkue, Upsalaisen jääpalloseuran "Siriuksen" kuuluisan nimen saaneet pelaajat ja yhdistetty helsinkiläisjoukkue vastatusten. Paperilla näytti Ruotsin joukkue paremmalta, ottelun aikana esiintyi sensijaan suomalaiset pelaajat voitokkaasti. Edeltäkäsin tosiaankin moni ennusti helsinkiläisille tukalaa selkäsaunaa, sillä muistossa oli, että "Sirius" edellisenä perjantaina Viipurissa pelatessaan teki Viipurin pelättyjen "Susien" harjautuneelle ja monessa kovassa liemessä keitetylle joukkueelle tasapeliä ja vasta lisäajalla kykenivät "Sudet" saamaan yhden maalin etumatkan. Ja totuuden nimessä olkoon sanottu, että "Sudet" on sentään paras jääpalloseura Suomenniemellä, vaikka se menettikin viime talvena mestaruuden Helsingin Jalkapalloklubille. Lisäksi oli helsinkiläisten joukkue yhdistetty monen seuran pelaajista, jotka eivät olleet ehtineet harjoitella yhdessä ja tottua toisiinsa.

Mutta mitenkäs kävi? Helsinkiläiset hallitsivat pelin ja kun erotuomari vihelsi ottelun päättyneeksi 1 1/2 tunnin pelin jälkeen, oli ruotsalaisten maalivahti, tuhottoman lihava herrasmies, saanut poimia pallon verkostaan 6 kertaa, suomalaisten maalivahdin, kilhakan Saarisen torjuessa niin hyvin, että vain kerran, sekin vahingossa, oli pallo hänen maaliinsa osunut. Katselijain, arvion mukaan parintuhannen tienoilla, riemu oli rajaton.

Jääpalloilu on vilkasta urheilua, jalkapalloilu sen rinnalla on kovin viileätä ja kömpelöä ulkonaisesti katsoen. Luistimilla luistellen sileällä jäällä koettavat pelaajat mailoilla iskeä pientä palloa, pitkässäpallossa käytettävän pallon kokoista, samaa periaatetta käyttäen kuin jalkapallossakin, vastapuolen maaliin. Pelaajien liikkuvaisuus on luonnollisesti suurempi kuin jalkapalloilussa ja katsojille on jääpallokilpailun seuraaminen tavattoman mielenkiintoista ja valveillapitävää. Mutta kestää vuosikymmeniä, niin se vain näyttää, ennenkuin Kajaanissa tai Mieslahdella sitä peliä pelataan. Luistinradat ja hyvät kamppeet ja ennenkaikkea pelaajat. Mistäs koppasi ne, vaikka Kajaanin kaupungin urheiluharrastuksia vierovan vanhoillinen valtuusto, jolta me urheilumiehet emme koskaan näy voivan mitään hyvää ja hyödyllistä toivoa, auliisti jonkun maatasotuksen toimituttaisikin ja luistinrataa varten kuuset luovuttaisikin.

Ylimalkaan: meidän urheiluväen tulee ensiksi saada urheilulle niin laaja pohja ja kantavuus, että valtuustot ja muut kunnallisten varojen valppaat valvojat olisivat suorastaan pakotetut sen avustamiseen myöntymään. Urheilulle on saatava kannattajajoukko kuntien jäsenistöön.

Känä