Siihen haukkuun, joka Amerikan suomalaisissa sanomalehdissä on aloitettu "Suomen Heimoa" ja Akateemista Karjala-Seuraa vastaan ja joka sittemmin on - asiaaharrastavien toimesta - siirretty pääkaupungin porvarillisten päivälehtien ja "Itsenäisen Suomen" (no kuinkas!) palstoille emme ole tähän mennessä halunnut puuttua, koska olemme katsoneet, että Amerikan suomalaiset ovat pahastuneet kirjoituksesta, joka ei kohdistunut kuin heidän pöyhkeilevään osaansa vastaan, ja koska "Suomen Heimoa" ja Akateemista Karjala-Seuraa vastaan kohdistetut moitteet ja parjaukset eivät olleet tavanneet maalia, sillä paheksuttu kirjoitus ei ollut toimituksen laatima eikä toimitus, kuten alkuviittaus mainitsi, hyväksynyt kirjoitusta sellaisenaan. Artikkeli, josta kohistaan kahdessa maanosassa, oli siis tuollainen "lähetetty" kirjoitus, joita lehdet julkaisevat, kun huomaavat niissä oikean asian ituakaan, ja jos jotakin poliittista päivälehteä ja sen edustamaa puoluetta ruvettaisiin panettelemaan niistä mielipiteiden ilmaisuista, joita lehden yleisön-osastossa on olleet, niin johan puhetta riittäisi puoluekokouksiin saakka. Onneksi ei asian laita vielä yleensä ole tällainen; "Suomen Heimoa" vastaan näyttää sen kiivaille vihamiehille kelpaavan aseeksi, kelvollisten puutteessa, tämäntapaisetkin luonnonväärät aidanseipäät. Tässä yhteydessä tulkoon "Suomen Heimonkin" lukijakunnalle tiedoitetuksi, että Helsingin lehtiin toi, omilla voimakkailla höysteillään varusteltuna, selonteon eräiden Amerikan lehtien kirjoituksista herra Rafael Engelberg. Tämän seikan on eräs nokkela kielitieteilijä voinut päätellä hra Engelbergin todella erikoislaatuisen kirjoitustyylin nojalla. Mainitulla arvon herralla on kyllä aiheellista syytä koettaa heitellä kalikoita Akateemisen Karjala-Seuran jalkoihin.

Emme lainkaan ole joutuneet kotimaassaan käyneiden Amerikan suomalaisten kanssa tekemisiin, joten emme voi tässä mainitun "Pohjalaisen" kirjoituksen asiallisesta sisällöstä sanoa mitään. Sen vain sanomme, että saman asian olisi voinut sanoa toisillakin sanoilla, tasaisemmin ja taitavammin. Mutta kun emme itse tunne Amerikan suomalaisia, saamme avuksi erään arvovaltaisen Amerikan suomalaisen lehden, jonka nimikin sattuu olemaan "Amerikan Suomalainen". Siinä kirjoittaa lehden toimitus "Suomen Heimossa" julkaistun artikkelin johdosta seuraavaa:

"Tämä kirjoitus tuntuu kovakäsiseltä - ja on kuitenkin surullista tunnustaa, että se on totta. Kansallisesti puolivillaiset sanomalehdet istuttavat Amerikan suomalaisiin sellaisen tyhmän röyhkeän amerikkalais-juutalaisuuden hengen, joka ei ole meille kunniaksi missään - ei täällä eikä Suomessa. Meidän olisi Suomessa esiinnyttävä sivistyneemmin. Se on ainakin minun mielipiteeni".

Mutta tätä kohtaa ei luonnollisestikaan ole "Itsenäisessä Suomessa" julkaistu.

"Suomen Heimon" toimitusta voidaan luonnollisestikin arvostella, oliko sillä otollista aihetta ja perusteltua syytä ottaa lehteen sille lähetettyä kirjoitusta, jota se ei itsekään täysin hyväksynyt. Se  on asia sinänsä, mutta on väärin, jos mainittu kirjoitus tulkitaan Akateemisen Karjala-Seuran kannanotoksi ja sen nojalla hyökätään seuraa ja sen töitä vastaan.

Tästä asiasta kylliksi. Uuteen asiaan.

Vuonna 1920 tai jotakin siihen tapaan julkaistiin täällä Suomessa "Aikalaiskirja", jossa oli monen muun hyvän asian lisäksi ilmoitettu, mihin puolueeseen kukin kirjassa mainittu henkilö itse katsoo kuuluvansa. Kirjaa kutsutaan "kokoomuspuolueen kantakirjaksi", kun useimmat kirjaan otetuista ilmoittivat lukeutuvansa kokoomuspuolueeseen. Tästä kirjasta jäi mieleemme, että mainehikas kuvanveistäjämme Väinö Aaltonen ilmoitti olevansa valtiolliselta katsomukseltaan   s u o m e  n m i e l i n e n   t a s a v a l t a l a i n e n .   Kenties sanat olivat toiset, emme voi todeta, muistammeko sanat oikein, mutta ajatus oli juuri tämä. Asia on jäänyt luonnollisesti mieleen, kun Aaltosen valtiollinen suuntautuminen oli niin läheisesti sama kuin omamme.

Tämän mielihyvänsävyisen muisteluksen toi mieleen lehtiemme uutiset Aaltosen menestyksellisestä Pariisin näyttelystä. Eräs hyvä ja vilpitön ystävämme, joka suruksemme on viettänyt jo pitkät ajat Pariisissa, on muistanut meitä kirjeellä ja lähettänyt sen mukana Väinö Aaltosen näyttelyn ohjelman. Sen täytyy olla Aaltosen ruotsalaisen näyttelyn järjestäjän herra von Haartmanin käsialaa, sillä siinä tavataan seuraavat sanat: Wasa ja Wiborg. Ei vahingossakaan mainita näiden kaupunkien suomalaisia nimiä ja, mikä kummallisinta aitosuomalaisen asianajaja L. Halmeen kotipaikaksi on merkitty Wasa.

Tästä murheellisesta asiakirjasta saisi, jos olisi halua, aihetta syytökseen suomenmielistä kuvanveistäjämestariamme Aaltosta vastaan, mutta "Aikalaiskirjassa" olleen reilun kannanmerkinnän jälkeen aseet on otettu pois. Asiaa ei voi käsittää muuten kuin siten, että taatusti ruotsalaismielinen herra von Haartman on värkännyt ohjelmalehtisen ja - minnekäs se häpeemätön pääsee luonnostaan - saattanut suomalaisen Aaltosen näillä ruotsalaisilla paikannimillä ikävään valoon. Herra Haartmanninkin pitää tietää, että ranskankielisessäkin tekstissä Suomen pääkaupungin nimi on Helsinki, Turun nimi Turku, Viipurin Viipuri j.n.e. Eihän herra Emil Nestor Setäläkään Ranskassa nimitä itseään de Tante, vaikkapa etunimensä onkin siellä Emile.